Näytetään tekstit, joissa on tunniste helle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helle. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. heinäkuuta 2026

Nieminen


Vietin muutama vuosi sitten viikon kulttuuritalo Päiväkodissa Hailuodossa. Residenssin seinään nojasi pari hienoa polkupyörää, joita sai lainata. Sanottiin, ettei niitä tarvitse lukita, jos pysyttelee saaressa. Nyt tilanne saattaa muuttua, kun on se silta. Tapaamani hailuotolaiset vastustivat sillan rakentamista, moni varmaan kannattikin.  Hailuodosta jäi mieleen tehdas, jossa rakennetaan sisustuselementtejä jäkälästä. Saaren luonto oli myös unohtumaton, samaten suurin näkemäni lintutorni.

Laukontorin kahvilassa myydään munkkeja, joiden nimi on Nieminen. Nieminen on ihan tavallinen rinkulamunkki, mutta pieni kooltaan. Kysyin myyjältä mistä tuo Nieminen tulee ja hän kertoi kuulleensa, että kahvilassa kävi joskus asiakas, joka ei jaksanut syödä kokonaista munkkia ja hänelle ryhdyttiin leipomaan pikkumunkkeja, jotka saivat nimensä hänen mukaansa. Nuori myyjä arveli, ettei Niemistä enää ole.  Jotain hänestä kuitenkin jäi.

Luin kahvilapöydässä iltalehtiä. Lehdissä kirjoitettiin tukalasta helteestä. Käytettiin nimityksiä superhelle, megahelle ja hirmuhelle. Mitä uusia hellettä kuvaavia sanoja vielä keksitäänkään? Jättihelle, kauhuhelle, hyperhelle, helvettihelle, saunahelle. Meteorologi Pekka Pouta lanseerasi aikoinaan termin seksihelle, joka taisi olla sisällöltään positiivinen toisin kuin hirmuhelle.  

P.S. Kuunnelkaa tai lukekaa romaaniani Lääketieteen sanakirja. Sitä saa kirjastoista,  nettikirjakaupoista ja tunnetuista lukuaikapalveluista!

perjantai 18. heinäkuuta 2025

Luettelo melkein kaikesta


Nukuin kuusi tuntia. Tuntuu siltä kuin olisin nukkunut neljä tuntia.  

Kävin aamulla kävelemässä ja huomasin, että Tamperella on joku festivaali, veikkaan Tammerfestiä.

P kävi eilen, hän oli kutonut ihanan ruudullisen räsymaton, joka ei kelvannut hänen lapsilleen. Nyt keittiössäni on uusi ruudullinen matto. Olen onnellinen aina kun käyn siellä ja näen maton. Käyn usein keittiössä. Olin pohtinut maton ostamista pitkään ja nyt se laskeutui lattialleni kuin taikamatto. 

Haluaisin olohuoneeseen uuden kattolampun. Odotan, että se laskeutuu onnistuneesti taivaalta ja telakoituu kattooni. 

Luen nyt paljon, sillä en viitsi tehdä oikein muutakaan. On liian kuuma. On oikeastaan liian kuuma lukeakin, on liian kuuma nukkua ja on ehdottomasti turhan helteistä valvoa.  

Olen varannut kirjastosta romaaneja ja kirjoja, joissa kirjailijat kirjoittavat kaunokirjoista, jotka ovat tehneet heihin vaikutuksen. 

Viimeksi lainasin Saara Turusen ja Petra Maisosen toimittaman kirjan Suurteoksia III, joka sisältää naisten kirjoittamia tekstejä naisten kirjoittamista kirjoista. 

Tätä ennen luin Aiheiden kirjan, jonka on kirjoittanut Jani Saxell. Aiheiden kirja on kirjoittamisopas, mutta ei oikeastaan ole sitä (se sisältää kylläkin kirjoittamistehtäviä) vaan enemmänkin nippu kirjallisuusesseitä. Saxell kirjoittaa myös elokuvista ja televisiosarjoista. Aiheiden kirjan lopusta löytyy mainio luettelo siitä kaikesta.

Pitäisi tehdä jotain, josta voisi kirjoittaa, mutta kuten edellä sanoin, on liian kuuma. Voisin mennä uimaan, mutta uimarannoilla on liikaa ihmisiä ja hukkuminenkin uhkaa.  

 


 

maanantai 12. heinäkuuta 2021

Kesämökki nro 5

Muoti kiertää omaa kehäänsä. Muistelen, että 80-luvulla puin päälleni reisien selluliitin peittävät mustat trikoot, joita kutsuttiin luultavammin pyöräilyhousuiksi. Trikoiden kanssa käytettiin ylisuurta t-paitaa, joka peitti takapuolen. Nyt samanlaisia trikoita käytetään lyhyen paidan tai mekon kanssa.  Olen tietysti hankkinut kyseiset housut, mutta en ole pyöräillyt niihin pukeutuneena.

Isäni tapasi sanoa, että Suomessa on vuosittain yksitoista hellepäivää (lämpötila yli 25 astetta). Se ei pidä paikkaansa. Hellepäiviä ei jaksa enää edes laskea. Kuulun niihin, jotka odottavat innolla syksyä. Tutustuin jo työväenopiston tarjontaan.

Moni tuntee suurta rakkautta kesämökkiin tai lapsuuden kotitaloon. Kirjoituskurssilla pyydettiin listaamaan kaikki asuinpaikat ja niihin liittyvät merkittävät tapahtumat. Olen jo ennen kymmentä elinvuottani muuttanut niin monta kertaa, että siitä saisi kirjasarjan. 

Vanhemmillani on menossa viides kesämökki. En tunne erityistä kiintymystä paikkaan, jossa vietän korkeintaan neljä päivää vuodessa. Kuljen ja ihmettelen marjapensaiden siirtymistä paikasta toiseen, uutta lasitettua terassia, kasvihuonetta ja lipputangossa liehuvaa vieraan maakunnan viiriä.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Helle

Kerstin Ekmanin Sudentalja-trilogian ensimmäinen osa Herran armo viilensi kuin tunturipuro, jäätikkö tai ilmalämpöpumppu, huomattavasti paremmin kuin Tokmannilta viidellätoista eurolla hankittu tuuletin. Kirjassa pohjoistuuli puhaltaa, sataa pakkaslunta tai räntää ja hameenhelmoihin kertyy vettä ja jäätä painaviksi paakuiksi. Erinomainen romaani muussakin kuin viilennysmielessä, mutta sopii erityisesti aikaan, jolloin lämpömittarin lukema kohoaa yli 27 asteen.

Näin unta, jossa piti mennä päivystämään, mutta se osoittautui vaikeaksi, sillä tie oli jäässä, liukas ja tasainen kuin luistinrata. Työmatka ei edennyt.

Iltakävelyllä havaitsin Tampereen täydet puistot, vilkkaat terassit, ruuhkaiset rannat ja varatut puistonpenkit. Tuleeko tästä parveilusta joku uusi normaali?

Istuin päivällä tuntemattoman savolaismiehen vieressä (turvavälin päässä) kahvilan terassilla. Mies oli polttanut aurigossa pohkeensa, sillä  miehet eivät (kuulemma) käytä aurinkovoidetta. Minusta aurinkovoide tuoksuu etelänlomilta, joita joskus tuli vielä tehtyä ja sille ominaisen hajun avulla voi simuloida hiekkarannat, retsinat, dirlandaat ja kreikkalaiset salaatit. Olen joskus nukkunut yöni makuupussissa jonkun kreikkalaisen saaren hiekkarannalla. Pelotti, että mopopojat ajavat jalkojen ylitse, sillä lähellä oli disko, jonne johti vilkas mopoliikenne.

Keskusta-asujan avoimesta makuuhuoneen ikkunasta kuuluu humalaisten örinää, musiikkia, autojen hurinaa, tupakkapaikalla seisovien tilityksiä, pariskuntien riitelyä ja lokkien kirkunaa vaikka ikkuna aukeaa sisäpihalle päin. Pian niitä ääniä ei enää kuule vaan niihin tottuu. Ne ovat kuin makuuhuoneen seinä, ei sitäkään kuuntele.