maanantai 13. syyskuuta 2021

Vanhuuteni Tampere

Katsoin kuusiosaisen dokumentin Hemingwayn kirjailijan urasta ja elämästä (Ylen Areena). Kirjailijaa ei pelkästään ylistetty vaan myös kriittiset äänet saivat tilaa. Mies ryyppäsi, meni naimisiin neljä kertaa ja sai lapsia monelle naiselle. Metsästi villieläimiä Afrikassa. 

Hän sai myös Nobelin palkinnon ja uudisti kirjallisuutta. Kun kirjailija saa Nobelin kannattaa alkaa suunnitella hautajaisiaan.

Mietin, mitä vastaavaa elämää eläneestä naisesta tuumittaisiin. Toisaalta, kuka hoitaa ryypiskelevää vaimoaan, retkun taiteilijan ura loppuu pian, kun pitää siivota omat sotkunsa. Hemingwayn kolmas vaimo, Martha Gellhorn oli kylläkin itsellinen nainen, eikä alistunut kirjallisen ikonin höykytykseen vaan hänellä oli oma ura toimittajana.

Dokumentti oli todella mielenkiintoinen, suosittelen. Seuraavaksi pitää tutustua Nobelistin tuotantoon.

Olen lukenut Hemingwaylta ainoastaan omaelämäkerrallisen romaanin Nuoruuteni Pariisi (luin sen tietysti nuorena), jossa kirjailija ilmeisesti pisti omiaan. Ehkä sitä voisi sitten kutsua autofiktioksi. 

Jospa kirjoitan joskus tulevaisuudessa autofiktiivisen teoksen Vanhuuteni Tampere, jossa kerron siitä miten googlaan hömppäromaanejani, makaan sohvalla, käyn apteekissa, jonotan lääkäriin ja keitän välillä pullakahvit.

4 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Vähän aikaa sitten oli Hesarissa juttu Outi Heiskasen uudesta elämäkerrasta. Eipä hän tainnut jäädä jälkeen Hemingwaysta vauhdikkuudessa ja tuotteliaisuudessa. Hyvä niin, taiteilijat ovat sellaisia tienraivaajia monessa.

Erikoiset Asiantuntijat kirjoitti...

Pitääkin tutustua tuohon aiheeseen. Ja jään odottelemaan sitä Vanhuuteni Tampere -kirjaa. :D

Marjatta Mentula kirjoitti...

Tosiaan, Leenan mainitsema Outi Heiskanen on melkoisen boheemi tapaus. Hänellä oli tapana lähteä päähänpistosta lomalle ja ilmoittaa vasta jonkin aikaa perillä viipyiltyään perheelle missä sitä ollaan.
Heiskasella on hurmaava kirja 'Heis hius hajalla'. Siinä on kuvia, joissa hänen kynän jälkensä ja mielikuvituksensa ovat valloillaan.

Hemingway-dokkari kiinnostaa katsoa. Olen lukenut opiskeluaikoina aika paljon Heminwayn romaaneja.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Unohdin kommentoida, Outi Heiskasen Alzheimerin tauti huomattiin myöhään, koska hän oli ennestään varsin poikkeuksellinen yksilö. Näin hänet joku vuosi sitten kirjamessuilla lavalla, jossa hän lauloi ja vastasi mitä sattui, saattoi olla jo dementiaa.

Kuuntelin radiosta Hemingway-tietäjien keskustelua. Suhde äitiin oli huono, isän kanssa hän kävi metsästämässä. Suvussa tehtiin paljon itsemurhia, isä päätti päivänsä oman käden kautta ja muistaakseni pari isän veljeä, samaten tietysti kirjailija itse.

Kaikki vaimot olivat lyhyttukkaisia, joka oli noina aikoina erikoista. Hemingway halusi aina olla rakastunut ja vaimojakin kertyi sitten neljä. Kirjailija jotenkin ihannoi sitä ensimmäistä vaimoaan.