sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Äidin kanssa

Kuuntelin puolella korvalla (miten puolella korvalla kuunnellaan?), kun Ylen ykkösellä soitettiin Anneli Kannon mielilevyjä ohjelmassa "Näistä levyistä en luovu". Ohjelmassa Kanto mainitsi useamman kerran oopperakäynneistään äitinsä kanssa. 

Ymmärsin ohjelmaa kuunnellessani, etten koskaan käynyt oman äitini kanssa kahdestaan muualla kuin ruoka- tai vaatekaupoissa. Kerran hurautimme koko perheen voimalla Savonlinnan oopperajuhlille katsomaan Giuseppe Verdin oopperaa Don Carlos. Välillä mietin, tapahtuiko se ihan oikeasti, sillä onhan se ollut melkoinen rahallinen satsaus. Isä ja äiti kuuntelivat paljon klassista musiikkia yhdessä. Isä ei voi sietää iskelmää tai rockia. Hänellä on asiasta hyvin vahvat mielipiteet.

Äiti olisi epäilemättä lähtenyt mielellään kanssani oopperaan, konserttiin, teatteriin tai elokuviin, jos olisin pyytänyt, mutta en tehnyt sitä. Ei tullut edes mieleeni. Yksi syy oli varmasti se, että isä ja äiti olivat niin kiinteästi pari ja he kävivät kaikkialla kahdestaan. 

Olemme muistelleet, mitä äiti harrasti. Työtä (työ ei taida olla harrastus), sisustamista, joogaa, sudokuja, kävelemistä ja englanninkielisten dekkareiden lukemista. Äiti oli kerran kunnallisvaaliehdokkaanakin. Olimme aikoinaan poliittisesti aika erimielisiä, mutta ajan mittaan ihtohimot ehtivät silläkin alalla tasaantua. 

Minua pelottaa mitä pappi äidistä sanoo, sillä isälläni on taipumusta liioitella saavutuksiamme. Ei tietenkään koskaan meille asianosaisille vaan muille. Minähän olen liioittelutaipumuksesta täysin vapaa.

3 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Minä kävin nuorena aikuisena kerran isäni kanssa Arja Saijonmaan konsertissa Turussa. Se oli hyvin poikkeuksellista ja jäi mieleen. Molemmat tykkäsimme Saijonmaasta ja Theodorakiksesta.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kuulostaa hienolta. Minä kävin lapsena isän kanssa elokuvissa. Se oli ennen kouluikää. Sen jälkeen en ole käynyt missään kulttuuririennoissa heidän kanssaan erikseen.

sorvatar kirjoitti...

En tainnut minäkään käydä nuoressa aikuisiässäni yhtään kertaa kummankaan kanssa missään kulttuuririennoissa, he kuolivat yli 20 v. sitten. Aloin miettiä, olisiko tullut kysyttyä esim.viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ei välttämättä olisi tullut kysyttyä. Isä oli aina hyvin kiinnostunut metsästä ja molemmat marjastamisesta, äiti luki paljon. Toivottavasti olisi tullut vietyä heitä jollakin keinolla metsään, jos heidät olisi vanhana nähnyt. Vieläkin harmittaa, kun en ehtinyt viedä äidille pyytämäänsä luonnonkukkakimppua, aika loppui kesken. Toivottavasti pappi löytää oikeat sanat.