keskiviikko 15. helmikuuta 2023

Tarot 4

Anteeksi ja kiitos. Julkaisen tekstejä, joita en kutsuisi runoiksi (en todellakaan osaa kirjoittaa runoja) vaan pätkiksi. Ilmavaivoiksi. 

Monesti käsketään mitata verenpaine aamuin illoin viikon ajan ennen vastaanottoa, nyt pyydettiin kirjoittamaan satunnaisesti pakasta vedetystä Tarot-kortista. En ole juurikaan perehtynyt korttien tulkintaan, joten nämä perustuvat ihan vain kortin visuaaliseen ilmiasuun ja mitä se minussa herättää. En edes erityisemmin pidä korteistani, jotka ovat liian imelät. Se saattaa heijastua teksteihin. 

On kuulemma olemassa feministiset Tarot-kortit. Minkälaiset olisivat sovinistiset kortit? Ehkäpä kaikki muut ovat sitä.

Jännä, että minun on helpompi julkaista soopa kasvottomille lukijoille, kuin lukea sitä toisille kirjoittajille. 

Nyt voin enää lohduttaa, että kyllä tämä menee ohi. Tuo sumu ikkunan takana menee ohitse, rakkaus loppuu, lumi sulaa ja Lidlistä saa taas kohta gazpachoa.

Ma 13.2   2 of Swords

Arkkitehdit ja muotisuunnittelijat pukeutuvat mustaan. Ei tarvitse valita väriä, aikaa säästyy, mutta mihin. 

Otanko tänään kahvia vai teetä, rakastunko vai aloitanko pilateksen? Viekö suora tie helvettiin vai rautatieasemalle? Aloitan polun, joka ei johda mihinkään. Kuljen ilman navigaattoria.

Ti 14.2      5. The Hierophant

Ole oma äitisi, isäsi, ystäväsi ja vihamiehesi. Oma gurusi. Istu tyynylle ja paina jalkapohjat vastakkain. Naura, vaikka lonkkiin sattuu. Kärsimys ei kuuluu meidän strategiaamme. Vedä itseäsi narusta, väännä käyntiin. Nouse portaita, saat ensimmäisen kuukauden ilmaiseksi. Seuraavasta maksat kaksinkertaisen hinnan. Kaupan päälle käsilaukku, helminauha ja lonkka-artroosi.

Ke 15.2    Queen of Cups

Sormeni harottavat kohti taivasta. Minulle on kasvanut pitkät hiukset. Kiitos siitä. Saan tehdä mitä vaan ja minä hölmö istun vyötäröäni myöten kala-altaassa. Niin minun tuuriani. En pohdi olenko elänyt oikeanlaisen elämän tai etsi täydellistä lausetta. Ajattelen vain, että mekkoni kastuu. 

Edessäni on kuppi. Pääni yläpuolella leijuu feikkikruunu. Onko kuppi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi? Kaulassani roikkuu koru. Olen tehnyt sen itse.

5 kommenttia:

AuvoT kirjoitti...

Runonpätkät voisi toimia ihan hyvin. Esim haikun rytmiin

Arkkitehdit ja
muotisuunnittelijat
mustissa, miksi?

AuvoT kirjoitti...

Anteeksi, jälleen joku varmaan moittii minua siitä että yritän opettaa kirjailija H:ta. No ei se mitään, minulla on vain maskulistinen besserwisser oireyhtymä. Koetan opetella pois siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Aioin moittia, mutta ehdit lähettää tämän kommentin ensin. Arvostan.

Anonyymi kirjoitti...

Et ehkä osaa runoilla wanhanaikaista riimirunoa mutta mitaton nykyruno kyllä soljuu.

Tuo sumu ikkunan takana
menee ohitse,
rakkaus loppuu,
lumi sulaa
ja Lidlistä saa taas kohta gazpachoa.

Alku on kuin itämaisesta runosta, manselaisena se kai olisi Ninku-mittaista. Loppu on yllättävä ja aika ovela.

Voisit vaikka kostaa kirjasi hylänneelle kustantajalle ja tarjota niille runokirjaa. Vaatia suurpainosta, 300 kpl. Sitten voit siirtyä sanoittamaan musiikkikappaleita. Rokkikukoille tai sopivalle artistille. Tulisi hieno ura, kirjailija, lastenkirjailija, runoilija, sanoittaja. Taatan paikkakin on ollut jo kauan täyttämättä, radio kutsuu. Taatana tentään.

ICT-ukkeli

Heidi Mäkinen kirjoitti...

No jopa nyt jotakin. Voi teitä miehiä.
1. En aio tarjota näitä mihinkään. 2. Jos tarvitsen neuvoja niin pyydän niitä. 3. Oletteko lukeneet vaikkapa Anja Erämajaa tai muita proosarunoa kirjoittavia runoilijoita, joihin en todellakaan itseäni uskalla verrata.