Youtubesta löytyy Pirkkalaiskirjailijoiden tuottama Kirjailijavartti. Videossa näytän kalmankalpealta (Kirjailijavartti löytyy tästä), vaikka sivelin naamaani etukäteen meikkivoidetta ja poskipunaa.
Tekoälyä käytettiin promokuvan taustan yhtenäistämiseen. Samalla se pirulainen vaihtoi silmieni värin sinisestä ruskeaan, ripusti kaulaani pelottavan mustan sydämen, vahvisti hiuksiani ja siloitti naamaani. Tekoäly ei näytä olevan kovin häävi kampaaja. Sen vahvuudet lienevät muuallla. Epäaito kuvani on nähtävissä tuossa yläpuolella.
Kuva ei enää kerro enemmän kuin tuhat sanaa ja lisäksi se valehtelee niin, ettei sitä välttämättä heti huomaa.
Tekoälyvihastani huolimatta tutkin terveysasioita AI:n avulla. Se lähestyi ongelmaa aivan kuten hyvä sisätautilääkäri tekisi. Tekoäly tulee muuttamaan lääkärin työtä, sillä vaikka lääkäri ei edes sitä käyttäisi, niin potilaat tulevat niin tekemään.
Luen Pirkko Saision autofiktiivista romaania Ilmestyskirja, jossa hän kertoo sairastumisestaan syöpään. Samalla hän muistelee menneitä. Saisio kertoo ihailustaan K.K:ta kohtaan ja toisaalta K.K:n sairastumisesta dementiaan. Ei tarvitse olla suurikaan teatteritietäjä, että osaa nimetä K.K:n Kaisa Korhoseksi. Mietin, että onko tämä reilua. Monet muutkin teatteri-ihmiset esiintyvät kirjassa sopivan huterasti naamioituina.
Kirjan lukeminen on joka tapauksessa monin paikoin nautinto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti