Tapetointiprojekti käynnistyi eilen. Kotiini tuli kaksi siististi pukeutunutta, suihkunraikasta nelikymppistä naista. He tutkivat olohuoneen seinät ja selittivät, mitä aikovat tehdä. Olen tottunut, että sisään kävelee rähjäinen tupakalta haiskahtava remonttireiska. Remonttireiska etsii aina talon isäntää, jolle voisi puhua.
Olohuoneen yksi seinä on röpelöinen ja nyt se on hiottu ja tasoitettu. Tänään tapetoivat muut seinät, tasoitetun seinän pitää vielä kuivua. Työn jäljiltä on siistiä, eikä rojua ole ripoteltu ympäriinsä. Tikkaat on jätetty huoneen nurkkaan.
Kävin kyselemässä taideliikkeestä taulukiskoa, ettei tarvitsisi porata uutta tapettia täyteen reikiä. Kiskoon voi ripustaa taulut siimoilla ja niiden paikkoja voi vaihtaa. Löytyisipä joku, joka osaisi asentaa sen taulukiskon siististi ja mielellään ripustaa taulut. Hänen olisi hyvä tietää jotain taulujen asettelemisesta. On paljon töitä, joissa tarvitsisin apua.
Koen pientä häpeää siitä, etten tapetoi itse. Isä ja äiti aina tapetoivat. Isä oli kamalan äkäinen ja hommia tehtiin melkein yötä myöten.
Samaan aikaan pesukone hajosi. Otin yhteyttä huoltofirmaan, jonne en päässyt puhelimella. En jaksanut odottaa ja kuunnella radiota, jota luurista tuutattiin. Nettiasiointia suositeltiin, joten laitoin firman nettijärjestelmän kautta viestiä, johon tuli illalla kyllä vastaus, huoltomiesviiveeksi ilmoitettiin puolitoista viikkoa.
Toisesta firmasta vastattiin soittoon savon murteella, joka on aina plussaa. Muu kommunikaatio on tapahtunut yleiskielellä sähköisesti. Piti käydä netissä hyväksymässä huoltomiehen käyntiaika (pe klo 12-13). Sen jälkeen tuli tekstiviesti, että aika on +/- 1h (ei siis tunti vaan hour). Minulle tulee kiire. Ystävä sanoi, että pistä sinäkin joku tuollainen pikkulisä siihen aikaikkunaan.
Näiden konehuoltotyyppien kanssa tuntee olevansa pahasti alakynnessä.
Kuva on Galleria Saskian Kana-ryhmän näyttelystä. Ikävä kyllä en kirjoittanut taiteilijan nimeä ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti