Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Holma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Holma. Näytä kaikki tekstit

torstai 10. marraskuuta 2022

Kotimuseo


Kuuntelin Antti Holman podcastia Antin koulumatka: Holma jorisee niitä näitä autoa ajaessaan. Pierun haju mainitaan.

Holma opiskelee elokuvakoulussa Los Angelesissa. Hän kertoo podcastissaan, että siellä kaikilla opiskelijoilla on diagnoosi ja he ilmoittavat sen liukkaasti, yleensä ennen kuin sanovat edes nimeään. Kesken ryhmätöitä jotakuta alkaa ahdistaa ja on pakko lähteä käytävälle makaamaan. Holma sentään itkee vasta kotona. 

Nyt ei hävetä eilinen tekstini ihan yhtä paljon. 

Olen pitkään suunnitellut käyväni Taidekoti Kirpilässä ja eilen toteutin sen ystäväni  L:n kanssa. Juhani Kirpilä oli reumalääkäri (en tavannut häntä koskaan). Mies aloitti taiteen keräämisen jo opiskeluaikoina. Hän osti kesätienesteillään Maria Wiikin pastelli- ja guassityön Ohdakkeita. Kirpilä oli perheensä ainoa lapsi ja peri varakkaat vanhempansa ja pystyi ostamaan taidetta ja myöhemmin hulppean kahdesta asunnosta yhdistetyn huoneiston, jossa museo sijaitsee. 

Tuossa arvokkaassa kodissa hän asui kumppaninsa Karl Rosenqvistin kanssa ja siellä pidettiin hyviä bileitä, kuten legendaariset Kastanjankukkajuhlat. Kirpilä toimi vuosia Kauneus ja Terveys -lehden pakinoitsijana ja hän teki neljä maailmanympärimatkaa (jos muistan oikein). 

Juhani Kirpilä kuoli 56-vuotiaana ja hän oli testamentannut koko omaisuutensa Suomen Kulttuurirahastolle. Edellytyksenä oli tämän kotimuseon perustaminen. 

Olisipa ollut somaa viettää Kirpilöillä Kastanjankukkajuhlia. 

Opastettu museokierros oli tosi kiinnostava. Juhani Kirpilästä sai mielikuvan vähän ristiriitaisena hahmona. 

Museo on auki keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Porukkaa oli ehkä liikaakin, mutta kierroksen loputtua saattoi kierrellä vielä rauhassa ja visioida millaista olisi ollut asua tai edes bilettää taiteen keskellä.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Heräsin kahdelta

Heräsin kahdelta, siis keskellä yötä, eikä minua nukuttanut. Mitä siihen aikaan voi tehdä?
Hain puhelimen ja kuuntelin Harry Salmenniemen novellikoostetta Täydellinen salaatti, jota minulle keskellä yötä nousi lukemaan Antti Holma vaikka välimme ovatkin jo hieman väljähtäneet, enkä enää rakasta häntä kuten joskus ennen. Arvostan Antti Holmaa tästä hyvästä. Nukahdin Antti Holman ääneen ja näin unta Antti Holmasta. Herättyäni en enää muistanut mitä unessa tapahtui, olin ikävä kyllä unohtanut  myös Harry Salmenniemen novellit.

Inhoan näitä päiviä, jolloin ei tule sanomalehteä vaikka luenkin Aamulehden ja Hesarin digiversioita. Haluan näköislehden. Tämän päivän tarjonta oli nopeasti plarattu. Hesari tarjoaa ilmaiseksi pari Sport-lehden numeroa, joten nyt tiedän miten reidet ja pakarat saadaan timmiin kuntoon ja paljonko hiilihydraatteja pitää syödä että kehittyy.

Teen ruoaksi ahvenfileitä uunissa ja olen ottanut ne sulamaan. Paistoin pannukakkua. Söin pannukakkua. Olen vähentänyt kirjani googlettamista ja lisännyt tuulettamista.

Avasin sälekaihtimet, päästän valon sisään ja menen itse ulos.