Nielet villaa

Kerttu asettui tuohon viereeni kehräämään, levittelemään karvoja läppärilleni ja nuolemaan käsivarsiani. Sitä ennen se piti perinteisen aamuhuutonsa. Kertun repertuaariin kuuluu myös yöhuuto, joka muistuttaa aamuhuutoa, joka sekin on kärsimätön ja kiukkuinen. Kestää onneksi alle puoli minuuttia. Kerttu sopisi armeijaan, ainakin huutonsa puolesta. Annan Kertun Ukrainan puolustusvoimille. Se olkoon painava panokseni valtiolle, joka puolustaa itseään hyökkääjää vastaan.

Maailma on mennyt sekaisin, ihmiset vihaavat toisiaan, Yhdysvallat antaa Ukrainalle rypälepommeja, joka on karsea ase (toki Venäjä on hyökkääjä, eikä valtio ole noudattanut sodan sääntöjä, mitä ne nyt sitten ovatkaan), hallitukseen otetaan tyyppi, jonka välit pääministerin kanssa ovat tulehtuneet ja joka on kuulemma tykästynyt nuoriin tyttöhin. Suomi laitetaan sillä porukalla ”kuntoon”. Miki Liukkonen on kuollut. 

Luin Instasta Laura Frimanin muistoja Liukkosesta (Friman käsikirjoitti haastattelusarjaa Sivullinen, jossa Liukkonen esiintyi). Friman kertoi, että työskentely oli välillä turhauttavaa, sillä kirjailija ei noudattanut käsikirjoitusta. Pidin ohjelmasarjasta, jossa haastateltiin kiinnostavia tyyppejä kuten Syksy Räsästä, Anu Silfverbergiä ja Antti Nyléniä.  Liukkonen oli kuulemma vähän tumpelo ja tietämätön arjen asioissa. Hän oli kysynyt, ovatko kaupoissa myytävät postimerkit samanlaisia kuin postin kauppaamat. Että tuleeko kirje niillä kaupan merkeillä perille yhtä nopeasti. 

Olen lukenut Liukkosen runoja, mutta hänen proosaansa olen pelännyt. Hyllystäni löytyy hänen esikoisrunokirjansa Valkoisia runoja, jonka hän kirjoitti muistaakseni 17-vuotiaana. Luin jostain haastattelusta, että Liukkonen piti itseään prosaistina, ei runoilijana.

Luin kirjasta mm. ahdistuksesta. Ahdistus: istut saunassa, nielet villaa. Entäpä sitten rakkaus Rakkaus: Kaukonäön heikkeneminen. Tuoksukynttilä aivoissa.  

Shoppailu

Palaan shoppailua kriittisesti käsitteleviin kirjoihin. Gummerus on julkaissut kolme ihan lähiaikoina: Laura Pörsti, Viimeinen vuosi (kaunokirjallisin), Laura Friman, Tauko (kevyin näistä, kuvaa vuoden vaatelakkoa) ja Julia Thuren, Kaikki kuluttamisesta (asiapitoisin). 

Jokainen näistä kirjoista on jonkinlainen tsemppauskirja kulutustapojaan pohtivalle. Kirjat ovat naisille kirjoitettuja, sillä me ostamme vaatteita ja sisustamme koteja. Miehet kuluttavat ”järkevästi” hankkimalla kaikenlaisia energiaa kuluttavia härpäkkeitä (Thuren kyllä mainitsee tämän).  Tietysti on myös miehiä, jotka ovat kiinnostuneita vaatteista ja sisustamisesta.

Elektroniikan valmistaminen kuluttaa luontoa, tarvitaan kaivoksia, jotta saadaan harvinaisia metalleja päivittyviin vimpaimiin. Niiden käyttö kuluttaa energiaa (kirjoitan tätä kahdeksan vuotta vanhalla läppärillä). Luin, etteivät keinokuituiset vaatteet ole yhtä merkittävä mikromuovin lähde kuin autonrenkaat. En ole koskaan kuullut kenenkään miehen voivottelevan ostoksiaan. Kuka kirjoittaisi miehille suunnatun kulutuskriittisen tsemppauskirjan?

Kouluaikana meillä oli amerkkalainen vaihto-oppilas, joka pesi hiuksensa ja vaihtoi vaatteita päivittäin. Pidimme hänen toimintaansa outona ja pesukone louskutti vaatteita jatkuvasti. Olimme oppineet, että hiukset likaantuvat nopeammin jos niitä pesee yhtenään. Nyt kaikki vaihtavat vaatteita ja pesevät hiuksiaan melkein päivittäin elleivät ole etätyössä. 

Face kysyi eilen(kin) "Mitä mietit?" ja vastasin "Kiitos kysymästä. Kumpi on ekologisempaa, polttohautaus vai sellainen tavallinen?" Tämä marraskuu saa ihmisen parhaat puolet ja luovimmat ajatukset esille.

Kerttu työntää jatkuvasti kuononsa tuohon näppäimistölle. Kertun kulutus on järkevää: ruokaa (aina samaa), kissanhiekkaa ja huonekaluja. Kerttu on tullut jo vanhaksi, eikä jaksa repiä sohvaa erityisen ponnekkaasti vaan enemmän tavan vuoksi. Sen raapimisesta puuttuu nuoruuden intohimo.