Vastuullinen reppu ja temppuileva lukko

Koska elämä on niin arvaamatonta, on paras kirjoittaa vain pienistä asioista. Korkeintaan viidentoista litran vetoisista. Uudesta repusta. 

Vanha reppuni veteli viimeisiään. Olin käyttänyt sitä kerran suutarin korjattavana ja sittemmin paikannut itse. Omatuntoni on reppuostoksen suhteen puhdas (muuten se onkin pikimusta), mutta teidänkin on hyvä tietää miten vastuullisesti olen toiminut. Reppuostoksesta ei tule toivottavasti minkäänlaista mainehaittaa.

Ostin Patagonia- merkkisen repun (tästä maininnasta ei makseta mitään, mielellään ottaisin pienen palkkion). Patagonia osallistuu kansallispuiston perustamiseen, rahoittaa ympäristöohjelmaa ja käyttää repuissaan kierrätysmateriaaleja. 

Repun kangas näyttää siltä, että nyt vanheneva nainen on villiintynyt, mutta seesteisellä, ikään sopivalla tavalla. Repussa on erillinen pehmustettu pussi läppäriä varten. Oletan, että läppärini tulee viihtymään siellä mainiosti. Elämme repun kanssa tutustumisvaihetta ja vältämme toistaiseksi muita kontakteja.

Huomasin tänä aamuna, että asuntoni oven lukko oli jotenkin väärässä asennossa taivaankappaleisiin nähden tai siinä oli jotain muuta häikkää, joten eteiseeni saattoi kävellä kuka vaan ihan vapaasti. Roisto olisi voinut hiipiä yöllä makuuhuoneeseeni. Kiduttaa, raiskata ja murhata. Hän olisi voinut repiä Kertun sohvan alta ja suolistaa. Rosvo olisi voinut viedä kirjani, CD-levyni, hopeoidun porokynttilänjalkani, Teema-astiastoni (kaikissa astioissa ei ole lohkeamia ja ne olisi voinut myydä torissa) ja Kertun raapiman Ektorp-sohvan (siihen voi ostaa uuden irtopäällyksen). Onneksi sain tilanteen korjattua viime hetkellä.

Shoppailu

Palaan shoppailua kriittisesti käsitteleviin kirjoihin. Gummerus on julkaissut kolme ihan lähiaikoina: Laura Pörsti, Viimeinen vuosi (kaunokirjallisin), Laura Friman, Tauko (kevyin näistä, kuvaa vuoden vaatelakkoa) ja Julia Thuren, Kaikki kuluttamisesta (asiapitoisin). 

Jokainen näistä kirjoista on jonkinlainen tsemppauskirja kulutustapojaan pohtivalle. Kirjat ovat naisille kirjoitettuja, sillä me ostamme vaatteita ja sisustamme koteja. Miehet kuluttavat ”järkevästi” hankkimalla kaikenlaisia energiaa kuluttavia härpäkkeitä (Thuren kyllä mainitsee tämän).  Tietysti on myös miehiä, jotka ovat kiinnostuneita vaatteista ja sisustamisesta.

Elektroniikan valmistaminen kuluttaa luontoa, tarvitaan kaivoksia, jotta saadaan harvinaisia metalleja päivittyviin vimpaimiin. Niiden käyttö kuluttaa energiaa (kirjoitan tätä kahdeksan vuotta vanhalla läppärillä). Luin, etteivät keinokuituiset vaatteet ole yhtä merkittävä mikromuovin lähde kuin autonrenkaat. En ole koskaan kuullut kenenkään miehen voivottelevan ostoksiaan. Kuka kirjoittaisi miehille suunnatun kulutuskriittisen tsemppauskirjan?

Kouluaikana meillä oli amerkkalainen vaihto-oppilas, joka pesi hiuksensa ja vaihtoi vaatteita päivittäin. Pidimme hänen toimintaansa outona ja pesukone louskutti vaatteita jatkuvasti. Olimme oppineet, että hiukset likaantuvat nopeammin jos niitä pesee yhtenään. Nyt kaikki vaihtavat vaatteita ja pesevät hiuksiaan melkein päivittäin elleivät ole etätyössä. 

Face kysyi eilen(kin) "Mitä mietit?" ja vastasin "Kiitos kysymästä. Kumpi on ekologisempaa, polttohautaus vai sellainen tavallinen?" Tämä marraskuu saa ihmisen parhaat puolet ja luovimmat ajatukset esille.

Kerttu työntää jatkuvasti kuononsa tuohon näppäimistölle. Kertun kulutus on järkevää: ruokaa (aina samaa), kissanhiekkaa ja huonekaluja. Kerttu on tullut jo vanhaksi, eikä jaksa repiä sohvaa erityisen ponnekkaasti vaan enemmän tavan vuoksi. Sen raapimisesta puuttuu nuoruuden intohimo.