Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mysi Lahtinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mysi Lahtinen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. joulukuuta 2023

Joulukalenteri (11. luukku)

Joulupuuhat vievät kunnon ihmisten ajan, joten on helpointa lämmittää edellisen päivän ruokia, lukea tuttuja kirjoja ja televisiostakin tulee uusintoja.

Kirjoitan siis asiasta, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Erikoistuin sisätauteihin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Erikoistumisaikana silloiset apulaislääkärit (nykyään käytetään termiä erikoistuva lääkäri) sijaistivat ajoittain ensiapualueen ylilääkäriä. Se oli ihan haluttu pesti, sillä hallinnolliset hommat oli jätetty sijaiselta pois ja oli jopa aikaa lukea erikoislääkäritenttiin. 

Eräänä joulun tienoon päivänä Savon sanomista soitettiin "ensiapualueen ylilääkärille" ja kysyttiin, oliko päivystykseen tullut montakin liikaa kinkkua syönyttä henkilöä. Sanoin, ettei minulla ollut tietoa sellaisesta. Sitten toimittaja kysyi, mitä pitää tehdä, jos on syönyt liikaa kinkkua ja suosittelin syömään kinkkua kohtuudella. Hän tiedusteli, että kuinka kauan kinkku säilyy jääkaapissa ja sanoin, ettei se ole osaamisaluettani.

Seuraavana päivänä kinkkuhaastattelu ilmestyi Savon sanomissa. Juttu oli kehystetty mustilla raameilla ja siinä julistettiin, että olin suositellut kinkun syöntiä vain kohtuudellla. Kyllä minua hävetti. 

Sitten tämän päivän joulukalenterin luukku: Nyt aion ylittää erään häpeän ja laitan tähän linkin Anna Paldarin haastatteluun Kirjakävelyllä-podcastiin. Paldarilla on hieno radioääni. Haastattelu tapahtui etänä, enkä nähnyt häntä, joten en todellakaan ollut parhaimmillani.  Haastattelu on julkaistu ymmärtääkseni lähes sellaisenaan. Yllättäen minua jännittikin. Kirjafestarihaastattelu meni loistavasti tähän verrattuna. Haluaisin unohtaa koko jutun, mutta Anna Paldarin vuoksi en halua. Löytyy muuten myös Open Spotifysta. Tässä linkki podcastiin

perjantai 24. joulukuuta 2021

Hyvää koronajoulua!

Hesarissa kerrotaan Kunnaksen perheestä, joka viettää kolmen sukupolven joulua. Heidän piinansa kestää viisi vuorokautta. Onhan niitä kolmen sukupolven jouluversioitakin koettu, mutta vuorokauden mittaisina kevytversioina.

Omalta osaltani tämä jouluaatto on historiallinen. Menen syömään poikani ja hänen puolisonsa luo. Matkaa on onneksi vain parisataa metriä. Voin palata kotiin milloin tahansa. Kotona on joulukukkia, kynttilöitä, jouluvaloja ja siivottu keittiön vetolaatikko (säilytän siinä jauhoja ja muita kuivia elintarvikkeita). 

Lakanat vaihdoin jo eilen. En viitsinyt tehdä Mysi Lahtisen joulupetausta, johon kuulu kaikkien petivaatteiden tuuletus ja tuuletettujen lakanoiden silitys. 2019 menehtynyt Mysi Lahtinen on minulle joulun auktoriteetti. Hän aloitti jouluvalmistelut heti edellisestä joulusta selvittyään.

Moni ystävä on soittanut. Huomenna menen yhden ystävän luo ja ylihuomenna tapaan erään ystäväpariskunnan.  Kaikki kyläreissut suoritetaan tartuntatautilain 58 pykälän 1 momentin mukaisesti. 

Hyvää koronajoulua!