Joulukalenteri (11. luukku)

Joulupuuhat vievät kunnon ihmisten ajan, joten on helpointa lämmittää edellisen päivän ruokia, lukea tuttuja kirjoja ja televisiostakin tulee uusintoja.

Kirjoitan siis asiasta, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Erikoistuin sisätauteihin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Erikoistumisaikana silloiset apulaislääkärit (nykyään käytetään termiä erikoistuva lääkäri) sijaistivat ajoittain ensiapualueen ylilääkäriä. Se oli ihan haluttu pesti, sillä hallinnolliset hommat oli jätetty sijaiselta pois ja oli jopa aikaa lukea erikoislääkäritenttiin. 

Eräänä joulun tienoon päivänä Savon sanomista soitettiin "ensiapualueen ylilääkärille" ja kysyttiin, oliko päivystykseen tullut montakin liikaa kinkkua syönyttä henkilöä. Sanoin, ettei minulla ollut tietoa sellaisesta. Sitten toimittaja kysyi, mitä pitää tehdä, jos on syönyt liikaa kinkkua ja suosittelin syömään kinkkua kohtuudella. Hän tiedusteli, että kuinka kauan kinkku säilyy jääkaapissa ja sanoin, ettei se ole osaamisaluettani.

Seuraavana päivänä kinkkuhaastattelu ilmestyi Savon sanomissa. Juttu oli kehystetty mustilla raameilla ja siinä julistettiin, että olin suositellut kinkun syöntiä vain kohtuudellla. Kyllä minua hävetti. 

Sitten tämän päivän joulukalenterin luukku: Nyt aion ylittää erään häpeän ja laitan tähän linkin Anna Paldarin haastatteluun Kirjakävelyllä-podcastiin. Paldarilla on hieno radioääni. Haastattelu tapahtui etänä, enkä nähnyt häntä, joten en todellakaan ollut parhaimmillani.  Haastattelu on julkaistu ymmärtääkseni lähes sellaisenaan. Yllättäen minua jännittikin. Kirjafestarihaastattelu meni loistavasti tähän verrattuna. Haluaisin unohtaa koko jutun, mutta Anna Paldarin vuoksi en halua. Löytyy muuten myös Open Spotifysta. Tässä linkki podcastiin. 

Tule Tampereen kirjafestareille ja muuta höpinää

Ostin eilen Inter Rail -kortin, kun sen sai vielä tarjoushintaan. Kolme tuntia ennen kyseisen tarjouksen päättymistä. Maksoin 25 euroa ylimääräistä siitä, että voin tarvittaessa perua koko homman. Kortti pitää aktivoida viimeistään 1.6.2024. 

Viime yönä luonnollisesti valvoin ja näin eteeni avautuvan Euroopan, myöhästelevät junat, roistot, jotka haluavat anastaa matkatavarani, luteiset hotellit, täydet junavaunut, pandemian ja huolen siitä, miten saan kaiken tavaran kulkemaan. Yritin tehdä rauhoittavia hengitysharjoituksia. Eivät ne auttaneet. 

Olen ollut vain kerran interrailaamassa, olin silloin 17-vuotias. Moni asia on muuttunut sen jälkeen. Ostin tuolloin Inter rail -kortin Kuopion rautatieasemalta, nyt sen saa vain nettikaupasta. Kortti oli pieni vihkonen, johon saattoi ihan itse kirjoittaa kynällä seuraavan pääteaseman. Mietittiin kiinnostaisiko matkustaa Lagnauhun (semmoisessakin paikassa käytiin, kun sattui sopivasti matkan varrelle, sain kutisevia näppylöitä) vai Venetsiaan (juotiin elämämme kalleimmat Coca colat). Mahdollisimman monessa maassa piti käydä. 

Tuskin pääsen tällä kertaa kuulemaan, kun freiburgilainen taksinkuljettaja soittaa ja laulaa niityllä Leonard Cohenin biisejä. En tule todennäköisesti käymään paikallisten asukkaiden kanssa salaisessa homodiskossa, jossa nähtiin miehiä tanssimassa hitaita keskenään (kova juttu niihin aikoihin), yöpymään ihmisten lattioilla tai retkeilymajojen yhteisissä makuusaleissa. 

Eilen äänitettiin Kirjakävelyllä podcast, tänään mietin, että mitäköhän kaikkea tuli sanottua. Laitan linkin, kunhan se julkaistaan.

Sunnuntaina järjestetään Tampere-talolla kirjafestarit. Esiinnyn sunnuntaina klo 12 tilassa, joka nimi on Puistolämpiö 2. Olisin kiitollinen, jos joku jaksaisi tulla kuuntelemaan. Paljon mielenkiintoista ohjelmaa on tarjolla. Sunnuntain ohjelman linkki löytyy tästä: Sunnuntain ohjelma.

Älä laita kynttilää vakan alle

Aloitin aktiivisen kynttiläkauden tällä viikolla.

Kynttilää on käytetty jonkinlaisena elämänohjeiden metaforana jo pitkään: Älä polta kynttilää molemmista päistä. Älä laita kynttilää vakan alle. Lapsena ajattelin näitä ihan konkreettisesti ja ihmettelin, miksi joku olisi niin tyhmä, että sytyttäisi kynttilän molemmat päät (eihän siellä näy sitä lankaakaan, jota jostain syystä sydämeksi tai sydänlangaksi nimitetään) tai pistäsi palavan kynttilän päälle jonkun korin.

Runoraadissa Heikki Salo sanoi kyllästyneensä laululyriikan metaforiin, vaikka on itse viljellyt niitä. Salon laulussa "kaipuun kaljakori kilisee" jne. Hector taas lauloi olevansa hautausmaa, loputon yö, kirjallisuus, Jeesus lapsi ilman Mariaa, Raamattu uus jne. 

VR myy alennushintaisia Inter rail -kortteja ja sain matkustusvimman. Alennuskortti pitää hankkia 28.11 mennessä ja sitä voi käyttää jonnekin kesäkuulle. Korttia ostettaessa tarvitaan voimassa oleva passi. Minä ja asiakirjani ovat vanhentuneet. 

Kävin valokuvassa. Nainen vilautti ottamaansa kuvaa kameralta. Näytin oravalta, joka oli  kerännyt molemmat poskensa täyteen pähkinöitä. Hän kysyi haluanko itselleni myös paperikuvan. En halunnut. 

Täytin passihakemuksen netissä. Ohjeessa sanottiin, että minun on käytävä poliisilaitoksella. Olisin saanut ajan maaliskuulle, joten menin eilen poliisilaitokselle jonottamaan. Varustauduin läppärillä ja romaanilla ja ravitsin itseni kunnolla ennen urakkaa. Harkitsin eväitäkin. Jonotin puoli tuntia. En uskaltanut keskittyä kirjaani, sillä pelkäsin menettäväni vuoroni. Otin passin pikana (maksoin 19 euroa ylimääräistä) ja tänään passi tuli R-kioskiin. 

En tiedä lähdenkö edes interrailaamaan.  

Anna Paldar tekee Kirjakävelyllä -podcastia ja nyt on vuoroni esiintyä siinä. Eilen järjestettiin nauhoituksen pre-check Zoomissa. Olin varma, että mokaan jotenkin, mutta en mokannut. On vielä mahdollista töppäillä varsinaisessa nauhoituksessa. 

Olen löytänyt runoilija Sirkka Turkan. Olen lukenut hänen runojaan aiemminkin, mutta nyt olen varannut itsestäni pienen runonurkan erityisesti hänelle.