Nyrkkisääntö

Tehy kampanjoi sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalla yleistä väkivaltaa vastaan Nyrkkisääntö-kampanjalla. Jokainen voi maalata silmänsä mustaksi tai laittaa nyrkkinsä silmän peitoksi ja jakaa kuvansa somessa.

Kampanja koskee hoitotyötä tekeviä henkilöitä. Viimeisimmässä Lääkärilehdessä oli juttu lääkäreistä, jotka ovat joutuneet potilaan tai kollegan vainoamiksi. 

Työskentelin 80-luvun loppupuolella osastolla, jossa makasi pieni vaarattoman näköinen mummo. Kädet lepäsivät sievästi peitolla ja päätä peitti huivi, joka oli solmittu tiukasti leuan alle. Sanoin vanhukselle, että hän pääsisi samana päivänä kotiin. Silloin mummo löi yllättäen minua nyrkillä kipeästi olkavarteen. Pienestä kädestä löytyi hämmästyttävän paljon voimaa. Hän ei sitten vissiin halunnut lähteä kotiin. Jotkut eivät halua. En muista, mitä sitten tapahtui. Minua taisi koko episodi huvittaa. Selvisin mustelmalla.

Luokkakaveriani (psykiatri) potilas löi puukolla hartiaan ja hänelle jäi siitä pysyvä hermovamma. Ehkä potilas oli psykoosissa. 

Humalaiset ovat päivystyksessä uhkailleet, mutta ne uhkaukset olen jo unohtanut. 

Luin netistä, että Kuura ja karkaileva isomummo on jo tilattavissa Karistolta, Suomalaisesta kirjakaupasta ja Adlibrikseltä. Tottahan kaikki sen hankkivat. 

Lakko

Olen vältellyt pinnalla olevaa aihetta, vaikka se herättää minussa voimakkaita tunteita. Olen aina ollut sitä mieltä, että hoitajille pitäisi maksaa parempaa palkkaa, enkä ole muuttanut mieltäni. 

Olin erikoistumisaikoinani teho-osastotyössä neljän kuukauden ajan. Kyseessä oli yliopistosairaalan teho. Kaikissa potilaissa roikkui sellainen kymmenen letkua ja piuhaa ja kaikki olivat hengityskoneissa. Sepsispotilaita, suurten leikkausten jälkitiloja, elvytettyjä potilaita, monivamma- ja palovammapotilaita. Nuoria, keski-ikäisiä ja ehkä joku vanhakin. Sellaisia, jotka kuolisivat ilman tehohoitoa.

Työn stressaavimpia hetkiä olivat käynnit rtg-osastolla, silloin kun potilas piti viedä  TT-tutkimukseen, tavalliset rtg-kuvat otettiin teho-osastolla (rtg-laite tuotiin siis paikan päälle). Rtg-matkaan lähtö vei vähintään puoli tuntia: Potilas piti siirtää kuljetusrespiraattoriin, kuljetussänkyyn ja ne kymmenen tippapulloa ja lääkeinfuusiota oli pakko saada mukaan. Jos potilaan tila oli labiili (epävakaa), tuli matkalla taatusti hapetus- yms. ongelmia ja paluumatkalla teholle ihan oikeasti melkein juostiin. 

Jos joku teho-osasto suljettaisiin (onneksi ei suljeta), tämä tarkoittaisi potilassiirtoja kaupungista toiseen. Meidän siirtomme oli vain sadan metrin juoksu. Ambulanssiin tarvittaisiin hoitaja, joka osaisi hoitaa tehopotilaita ja taidot omaava lääkäri. Siitä huolimatta potilaita kuolisi.  

Miettikää vaikka vakavaa auto-onnettomuutta, jossa auto olisi täynnä nuoria, joista moni tarvitsisi tehohoitoa.

Minusta työtaistelut ovat myös terveydenhuollon henkilöstön oikeus ja onhan niitä ollut. Suojelutyötä on tehtävä, sillä onhan se jokaisen inhimillinen velvollisuus, eihän ketään loukkaantunuttakaan jätetä kadulle virumaan. Muunkinlaisella lakolla voidaan saada tuloksia. Hallituksen velvollisuus on suojella ihmishenkiä.