Darravapaa

Darravapaa on kahden nuoren naisen perustama media ja yhteisö, joka toimii aktiivisesti somessa. Katri Ylisellä ja Laura Wathénilla on myös samanniminen podcast Ylessä. Homma on osa kansainvälistä sober curious -ilmiötä, nuorten halua kokeilla elämää ilman päihteitä. 

Järjestetään alkoholittomia bileitä ja maistellaan moctaileja (alkoholittomia drinkkejä). Netistä löytyvät mm. ohjeet alkoholittomaan Mojitoon, Cosmopolitaniin ja Moscow Muleen. Valmiita moctaileja voi ostaa kaupasta.

Nyt Katri Ylinen on kirjoittanut kirjan Darravapaa (Into Kustannus 2021). Kirjassaan Ylinen kertoo omasta alkoholisuhteestaan ja kännisekoiluistaan, jotka kuulostavat kovin tutuilta. Ylisen tarina poikkeaa muista julkaistuista raitistumistarinoista siinä, ettei hän laiminlyö työtään, eikä päädy pohjalle vaan raitistuu jo aiemmin. Kun Ylinen tarjosi kirjaansa kustantamoihin, niissä sanottiin, että onhan näitä nähty. Ei ole. 

Darravapaa on hyvin kirjoitettu ja sitä kuunnellessa (minä siis kuuntelin kirjan) tuli ajatelleeksi miten tärkeä asema alkoholilla yhteiskunnassamme on. Alkoholi kuuluu lähes kaikkeen, juhlaan, arkeen, urheiluun ja kulttuuriin. 

On vaikea olla juomatta, sillä sitä pidetään muiden hauskan illan pilaamisena tai muuten vaan outona.

Netissä kuulemma annetaan ohjeita, miten voi olla juovinaan alkoholia. Juomia, jotka näyttävät oluelta. Alkoholittomia oluita, joiden tölkit näyttävät erehdyttävästi samalta kuin muidenkin mallasjuomien. Vaivihkainen alkoholittoman viinin kittaaminen. Kotibileisiin voi kuulemma ottaa vedellä täytetyn vodkapullon ja lantrata sitä mehulla. 

Vanhetessa nousuhumala huononee. En tiedä onko tämä tieteellistä faktaa, mutta ainakin minulle on käynyt niin. Se odotus, joka viinipullon avaamiseen aiemmin liittyi, ei enää kutkuta entiseen tapaan. Yöunet menevät vähäisestäkin alkoholiannoksesta. Alkoholin käyttöhuoneet (opiskeluaikana piti aina päästä Kuopion Henry's pubiin) eivät enää suuremmin kiinnosta.

Onhan se juominen ollut hauskaa. Tuskin olisin solminut yhtäkään parisuhdetta ilman alkoholia. Ei olisi ollut rohkeutta. 

Olen myös kärsinyt kamalista krapuloista ja häpeästä.

Edelleen lasi viiniä ruoan kanssa on nautinto. Siihen se tahtoo usein nykyään jäädä. Huomaan, että kun tietty kynnys ylittyy, tulee kerrottua asioita, joita ei yleensä kertoisi. Seuraava kynnys onkin sitten jo liikaa, en enää pysty arvioimaan omaa humalatilaani. Noin yleisesti ottaen minusta on tullut tylsä. Toisaalta, tuskin minä kovin henkevä olen ollut kännissäkään.

Muutos

Lapset ja heidän puolisonsa ovat päättäneet pidättäytyä alkoholista tietyn rajatun ajan, osa pidemmän osa lyhyemmän. Liityin raittiiden ja reippaiden joukkoon. 

Minut on palkittu kahdesti Raittiuskilpakirjoituksissa ja olen opiskeluaikoina oksentanut kurssikaverin matolle tipattoman tammikuun aikaan. Viime aikoina alkoholinkäyttöni on ollut vähäistä. Nykynuoret ovat raittiimpia ja fiksumpia kuin aiemmat sukupolvet. 

Kävin kylässä ystävien luona, jossa on perinteisesti nautittu ruokajuomat ja saunaoluet. Kerroin, etten juo alkoholia, mutta lupaan ryhtyä puheliaaksi ensimmäisen vesilasillisen jälkeen, toisen juotuani paljastaa intiimejä yksityiskohtia elämästäni, kolmannen vesilasillisen jälkeen ehdottaa tanssimista ja neljännen juotuani itkeä. Puhua muiden päälle. 

Ihan hyvin meni, muutkaan eivät juoneet juuri mitään. Menimme nukkumaan ennen yhtätoista. En saanut kokea minkäänlaista ylemmyyttä.

En ehkä halua lopullisesti luopua lasillisesta viiniä, mutta eihän sitä tiedä.

Olen muuttanut käytöstäni muutenkin. Minun on ollut todella vaikea sanoa ei, kun joku on pyytänyt lähtemään johonkin. Niinpä olen toisinaan tehnyt asioita, joita en ole halunnut (joskus niitä on hyväkin tehdä). Nyt olen testannut kieltäytymistä hyvin varoivaisin askelin. Kukaan ei ole suuttunut (luultavammin he eivät ole edes huomanneet)! Maailma ei ole romahtunut. Vessapaperi ei ole loppunut kaupoista ja kasvit ovat jatkaneet kasvamistaan, muutama on kyllä kuollutkin.