Lapset ja heidän puolisonsa ovat päättäneet pidättäytyä alkoholista tietyn rajatun ajan, osa pidemmän osa lyhyemmän. Liityin raittiiden ja reippaiden joukkoon.
Minut on palkittu kahdesti Raittiuskilpakirjoituksissa ja olen opiskeluaikoina oksentanut kurssikaverin matolle tipattoman tammikuun aikaan. Viime aikoina alkoholinkäyttöni on ollut vähäistä. Nykynuoret ovat raittiimpia ja fiksumpia kuin aiemmat sukupolvet.
Kävin kylässä ystävien luona, jossa on perinteisesti nautittu ruokajuomat ja saunaoluet. Kerroin, etten juo alkoholia, mutta lupaan ryhtyä puheliaaksi ensimmäisen vesilasillisen jälkeen, toisen juotuani paljastaa intiimejä yksityiskohtia elämästäni, kolmannen vesilasillisen jälkeen ehdottaa tanssimista ja neljännen juotuani itkeä. Puhua muiden päälle.
Ihan hyvin meni, muutkaan eivät juoneet juuri mitään. Menimme nukkumaan ennen yhtätoista. En saanut kokea minkäänlaista ylemmyyttä.
En ehkä halua lopullisesti luopua lasillisesta viiniä, mutta eihän sitä tiedä.
Olen muuttanut käytöstäni muutenkin. Minun on ollut todella vaikea sanoa ei, kun joku on pyytänyt lähtemään johonkin. Niinpä olen toisinaan tehnyt asioita, joita en ole halunnut (joskus niitä on hyväkin tehdä). Nyt olen testannut kieltäytymistä hyvin varoivaisin askelin. Kukaan ei ole suuttunut (luultavammin he eivät ole edes huomanneet)! Maailma ei ole romahtunut. Vessapaperi ei ole loppunut kaupoista ja kasvit ovat jatkaneet kasvamistaan, muutama on kyllä kuollutkin.
3 kommenttia:
Kiitos postauksesta. Hyvä se on opetella muuttamaan totuttuja tapoja. Minä olen opetellut sanomaan ei, koska olen liikaakin joutunut ja tyhmyyttäni suostunut liikaa ”passaamaan” muita. Hyvää viikonloppua!
Ei on vaikea sana!
"Nykynuoret ovat raittiimpia ja fiksumpia kuin aiemmat sukupolvet."
Nuorison alkoholinkäyttö (kuten nuorison käyttäytyminen yleensäkin) taisi tosin "vapautua" vasta muutama sukupolvi sitten, sodanjälkeisten suurten ikäluokkien myötä.
Varsinkin naisten juominen - ainakin humaltumistarkoituksessa - on varsin uusi asia. Esim. vanhaan suomalaiseen talonpoikaiskulttuuriin se ei kuulunut ollenkaan: naisten olutkin, jota juotiin ihan janojuomana, oli miesten vastaavaa virvoketta laimeampaa. Vastaavasti ns. herrasväen piireissä konjakkia löytyi vain lääkekaapista tai herrojen laseista. Naiset saattoivat nauttia ehkä fingerporillisen sherryä silloin tällöin, siinä kaikki. Vielä 1960-luvulla naiset eivät päässeet edes ravintolaan ilman kavaljeeria!
Lähetä kommentti