Kerron teille suuren kustantamon kesäjuhlista. Ensinnäkin menin sisään väärästä ovesta. Juhlien alkua odotellessani olin kiertänyt korttelin ja käynyt Helsinki Contemporary- galleriassa. En muista taiteilijan nimeä, mutta muistan taulun, jossa hedelmien seassa oli miehen sukupuolielin.
Seisoin jo juhlapihalla, kun muut vasta alkoivat valua paikalle pahvimukeihin annostellut Aperol Sprizit käsissään. Kävelin vastavirtaan ja hain juomani. Parijono kiemurteli suuren kustantamon suuren johtajan luo ja näin miten kirjailijat halasivat häntä. Minä puikkelehdin sisään tai oikeastaan pihalle jonon vierestä. Katselin hätääntyneenä ympärilleni ja huomasin yhden tutun, jonka viereen parkkeerasin. Roikuin tutuissa ihmisissä koko illan. En verkostoutunut.
Näin paljon julkisuudesta tuttuja tyyppejä. He eivät puhuneet minulle, enkä minä heille. Söin ruokaa ja join viiniä kohtuudella. En tanssinut, vaikka siihenkin olisi tarjottu mahdollisuuus. Ryntäsin junaan.
Luin aamun Hesarista, että yli 60 prosenttia pojista ja lähes 40 prosenttia tytöistä kertoo lukevansa vain jos on pakko. Ajatellaan, että vähäinen vapaaehtoinen lukeminen huonontaa lukutaitoa, jota tarvitaan opiskelussa ja työelämässä. Ei näytä hyvältä kustantamojenkaan kannalta. Siinä mielessä ymmärrän tuon influenssereille järjestetyn kirjoituskurssin.
