Elämää koloissa

Tänään  on jännittävä päivä, sillä aikuinen lapseni kirjoittaa pitkän matematiikan ja huomenna on vuorostaan fysiikan koe. Nettilukion ylioppilaskirjoitukset järjestetään Mikkelissä asti.

Eilinen yhteiskirjoittaminen kirjoituskaverin kanssa sujui hyvin. Soittelimme toisillemme puolen tunnin välein, puhuimme kirjoittamisesta ja muustakin. Päätimme toistaa session myös ensi viikolla.

Kävin illalla kävelemässä. Yllättävän moni oli liikkeellä vaikka alkuun vettä tuli korona eikun lorona.  Toivottavasti Suomessa ei ole tarpeen mennä ulkonaliikkumiskieltoon. Edellä mainittu lause olisi vielä muutama viikko sitten kuulostanut täysin absurdilta ja nyt se on ihan realistinen uhka.

Hain Kertulle netistä kissoille tarkoitetun lintuvideon ja sain pitkään osoitella ruutua, ennen kuin lemmikkini oivalsi seurata ruokailevia lintusia padista. Kerttu ei ole mikään varsinainen diginatiivi.

Anukatri on kirjoittanut kivan arvion "Ei saa elvyttää" -romaanistani (linkki).  Siteeraan vähän häntä "Koronakriisin keskelle romaani sopii hyvin siksi, että myös siinä kotoillaan (osittain vastentahtoisesti) ja kohdataan hygieniaan liittyviä arkisia haasteita. Riskiryhmiin kuuluvien vanhusten arki on jo ennen koronaa ollut varsinaista taiteilua, jos kauppamatkoja joutuu tekemään taksilla kuten romaanin Auri tekee. Kielellisesti teksti oli arkisen jouhevaa, mutta helppolukuisuuden takana oli monia syvällisiä kysymyksiä, jotka tuottanevat oivalluksia vielä pitkään lukemisen jälkeenkin."

Laitoin ensin otsikoksi "Elämää kotioloissa", mutta kolot kuulostavat hauskemmilta.