keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Elämää koloissa

Tänään  on jännittävä päivä, sillä aikuinen lapseni kirjoittaa pitkän matematiikan ja huomenna on vuorostaan fysiikan koe. Nettilukion ylioppilaskirjoitukset järjestetään Mikkelissä asti.

Eilinen yhteiskirjoittaminen kirjoituskaverin kanssa sujui hyvin. Soittelimme toisillemme puolen tunnin välein, puhuimme kirjoittamisesta ja muustakin. Päätimme toistaa session myös ensi viikolla.

Kävin illalla kävelemässä. Yllättävän moni oli liikkeellä vaikka alkuun vettä tuli korona eikun lorona.  Toivottavasti Suomessa ei ole tarpeen mennä ulkonaliikkumiskieltoon. Edellä mainittu lause olisi vielä muutama viikko sitten kuulostanut täysin absurdilta ja nyt se on ihan realistinen uhka.

Hain Kertulle netistä kissoille tarkoitetun lintuvideon ja sain pitkään osoitella ruutua, ennen kuin lemmikkini oivalsi seurata ruokailevia lintusia padista. Kerttu ei ole mikään varsinainen diginatiivi.

Anukatri on kirjoittanut kivan arvion "Ei saa elvyttää" -romaanistani (linkki).  Siteeraan vähän häntä "Koronakriisin keskelle romaani sopii hyvin siksi, että myös siinä kotoillaan (osittain vastentahtoisesti) ja kohdataan hygieniaan liittyviä arkisia haasteita. Riskiryhmiin kuuluvien vanhusten arki on jo ennen koronaa ollut varsinaista taiteilua, jos kauppamatkoja joutuu tekemään taksilla kuten romaanin Auri tekee. Kielellisesti teksti oli arkisen jouhevaa, mutta helppolukuisuuden takana oli monia syvällisiä kysymyksiä, jotka tuottanevat oivalluksia vielä pitkään lukemisen jälkeenkin."

Laitoin ensin otsikoksi "Elämää kotioloissa", mutta kolot kuulostavat hauskemmilta.


4 kommenttia:

Kippura kirjoitti...

Sain elen mutkien kautta viimein kirjasi kirjastosta,suljettiin sekin tänää,siis kirjasto,nyt on aikaa lukea kun olen ainakin kaksi viikkoa karanteenissa.Täytyy vaan välillä keskittyä kotipuuhiin,vaikka eivät kyllä tahdo kiinnostaa.Mielenkiinnolla aloitan kirjaa,pidin nimittäin edellisestä kirjastasikin.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Onpas hyvä arvio tuolla! Termi 'älykäs chicklit' kuulostaa kivalta. Natalian poikaystävän määrittely muodollisesti päteväksi, mutta sitoutumisessa heikoksi on myös hyvin lohkaistu.
Minä pidin myös siitä kirjassasi, että perustelit poikaystävän sitoutumiskammon viittauksella hänen taustaansa, jolloin hän ei jäänyt lukijan mieleen perusteettomasti typeränä.
Yhteiskuntaluokkien olemassaolo näyttäytyy kiistattomana - ja niin kun niitä on yritetty tasa-arvoyhteiskunnassamme häivyttää.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Kävin vielä laittamassa pienen lisäyksen Anukatrin innoittamana omaankin kirjoitukseeni kirjastasi.
Nyt kun aikaa on kulunut kirjan lukemisesta olen alkanut pitää yhä enemmän Nataliasta, joka on "streetwise", järkevä, sopeutuva ja maanläheinen. Hänen toivomuksensa elämältä ovat sopivasti mitoitettuja. Jää sellainen olo, että tälle tytölle tulee hyvä elämä.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Minä kirjoitin hänelle hyvän elämän, sen siivousfirman, perheen ja kaikki, mutta ne päädyttiin poistamaan myöhemmin. Olen varma, että hänen unelmansa toteutuvat.