Sinä tarjosit vain salmiakkia

Pirkanmaalla vietetään hiihtolomaa vai mikä sen nimi nykyään onkaan. Urheiluloma? Talviloma? Hermoloma?

Heitin viime kesänä sukseni roskalavalle, joten en voi hiihtää. Pitäisi ostaa uudet hiihtovermeet, mutta kun hiihtämään lähteminen on niin vaivalloista, kun ladulle ei pääse kotiovelta. Sukset voisi kantaa Näsijärven jäälle, mutta jää ennättää sulaa ennen kuin ehdin sinne asti.

Isällä oli tapana testata ovatko sukset sopivat liuttamalla paperipalaa suksen alla samalla kun seisoin suksella. Paperin piti päästä liikkumaan suksen keskivaiheilla, mutta rako suksen pohjan ja lattian välillä ei saanut olla liian leveä, sillä silloin suksi oli liian jäykkä ja pito huono. Monot olivat aina käytettyinä ostetut. Ne aseteltiin siteissä olevien pienten tappien kohdalle. Se oli vaikeaa, sillä jalkineiden pohjissa oli siteisiin sopimattomia reikiä muiden käyttäjien jäljiltä. En arvostanut kierrätystä. 

Olen päättänyt, että laskiaispullakausi on ohitse. "Nuoriso" oli eilen syömässä ja kävin ostamassa jälkiruoaksi laskiaispullat Pyynikin näkötornin munkkikahvilasta (ne pitäisi leipoa itse ja niiden pitäisi olla vegaanisia, mutta en ole täydellinen). Ne pakattiin leivoslaatikkoon. Kun kotona avasin laatikon, pullat olivat möhjääntyneet laatikon toiseen reunaan, kuin olisivat hakeneet turvaa tovereistaan. P irrotteli ne toisistaan ja annosteli jokaiseen pullaan tasapuolisesti kermavaahtoa ja hilloa. Maku ei onneksi ollut kärsinyt kuljetuksesta. 

Neulon blingbling-villapaitaa. Paita neulotaan kahdella langalla, toinen taitaa olla mohairia ja toisessa on sellaisia kilkuttimia, jotka kimaltavat valossa. Kilkutinlanka on s-nasta, sillä se menee jatkuvasti sotkuun. 

  

Kävin perjantaina G Livelabissa kuuntelemassa mainiota bändiä nimeltä Ullalintulampi (laulajan nimi oli Ulla Lintulampi), tykkäsin heidän meiningistään ja sanoituksistaan. 

Heidän jälkeensä esiintyi Liisa Akimof, joka osoittautui humoristiksi ja karismaattiseksi esiintyjäksi. Kappaleiden sanat ja välispiikit naurattivat. Musiikillisesti kappale Kevät on kuitenkin artistin ykkösbiisi. Muiden kappaleiden sanat olivat hauskoja, mutta melodiat hieman monotonisia. Vieressäni istui nainen, joka taisi olla Akimofin suuri fani, sillä hän huusi jokaisen biisin jälkeen "Hyvä Lissu". 

Väärä pulla

Jokin aika sitten tunsin sydämessäni jatkuvasti inhottavia muljahduksia. Päädyttiin tekemään lähete Holter-tutkimukseen. Samalla kun sain ajan rytmin seurantaan, muljahdukset vähenivät huomattavasti. Alkoi hävettää koko homma.

Kävin eilen hakemassa TAYS:sta rytmin seurantaan tarvittavat vermeet. Rintakehälleni liimattiin elektrodit ja kannan kännykkää pienempää tutkimuslaitetta mukanani. Seuranta kestää vuorokauden. Kerroin hoitajalle, että minua hävettää, sillä nyt niitä rytmihäiriötuntemuksia ei juurikaan ole. Hoitaja sanoi, ettei tarvitse hävetä ja että moni sanoo samaa. 

Nukuin huonosti. Sydän on muljahtanut korkeintaan pari kertaa. Toivon, että se muljahtelisi enemmän.

Oli jännä seurata sitä hoitajaa. Hän oli tosi ystävällinen, mutta huomasi, että hän oli toistanut samat löpinät monta kertaa. Puhe oli jonkinlaista ammattipuhetta, asiallista, mutta rentoa. Olen varma, että hän kommunikoi kahvihuoneessa ihan toisella tavalla. Tämä ei siis ole kritiikkiä!

Minun pitää kirjata ylös kaikki tekemiseni. Siinä kävelemisiäni, lukemisiani, neulomisiani ja television katselemisiani kirjatessani minulle tuli sellainen olo, että olen turha ihminen. Oli pakko vaihtaa lakanat ja pestä pyykkiä (kirjasin seurantapaperille kevyitä taloustöitä). En ihmettele niitä, jotka haluavat leikata eläkkeitä. Teki mieli lisätä paperiin, että minulta julkaistaan kirja maaliskuussa.

Aloin heti suunnitella interrailia (ostin lipun silloin, kun se oli tarjouksessa). Ajattelin lähteä matkalle yksin ja minusta tuntuu, että Norja olisi turvallinen maa ja siellä on kauniita junareittejä. Yllätyin iloisesti, sillä jopa Oslosta löytyy edullisiakin yöpymispaikkoja.  

Kävelin eilen ihan varta vasten kahvila Puustiin laskiaispullakahveille. Valitsin veriappelsiinipullan. Pullan hillo maistui vadelmalta. Myyjä tuli sanomaan minulle, että oli tuonut väärän pullan. Hän oli kirjoittanut lapulle vadelma, vaikka olisi pitänyt kirjoittaa appelsiini. Lohdutin häntä, että noin minullekin aina käy, vaikka eihän se ollut totta. Sain vielä sen veriappelsiinipullankin ja se odottaa minua jääkaapissa. 

Kuvassa: väärä pulla.  

Pullakahviriippuvuus

Ajattelen joka aamu eläkelinnun hakemista sairaalalta, mutta toistaiseksi se on jäänyt ajatuksen tasolle. Mielikuvaharjoittelen vuosilinnun hakureissua päivittäin. Olen päättänyt ajaa ratikalla sairaalalle ja palata kävellen.

Laitoin viestin sihteerille, että tulen ensi viikon keskiviikkona. Nyt minun on pakko mennä. Ihan oikeasti haluan sen linnun, mutta olen saamaton. Lupaan, että ensi viikon lopulla se kököttää arvokkaasti ikkunalaudallani.

Olin suunnitellut lähteväni jo tänä aamuna (kuten muinakin aamuina), mutta sen sijaan kirjoitin Reuma-lehden kolumnin ensimmäisen version. Lehti ilmestyy muistaakseni vasta 24. helmikuuta, mutta minulle tuli  pieni paniikki, etten keksi mitään kirjoitettavaa. Lopultakin aihe vain odotti ottajaansa. 

Kävin eilen Fazerin kahvilassa juomassa laskiaispullakahvit. Kahvi ja pulla maksoivat yhteensä yli yhdeksän euroa. Joku joutuu talousvaikeuksiin peliriippuvuuden tai ryyppäämisen takia. Minä joudun kohta ottamaan pikavippejä (niitä ei taida enää olla, niitä ei ainakaan mainosteta minulle kuten aiemmin), että saan kustannettua päivittäisen pullakahvirutiinini. Saatan myös ryöstää R-kioskin.

Asuntoni kutistuu

Nyt kun Ei saa mennä ulos saunaiholla -romaanista on tehty äänikirja, neljä ja puoli vuotta sen julkaisun jälkeen, lukijat tai oikeastaan kuuntelijat ilmaisevat taas mielipiteitä tuosta opuksesta lähinnä Instassa. Kirja tuntuu niin kaukaiselta, että sen moittiminen on yhtä loukkaavaa kuin joku sanoisi, että kouluaikaisella poikaystävälläni oli rumat korvat. 

Koska rokotus vaikuttaa realistiselta keinolta helpottaa elämää, on maailma muuttunut jostain syystä vaarallisemmaksi kuin silloin, kun tällaista ratkaisua ei vielä ollut näköpiirissä. Olisi huonoa tuuria sairastua juuri nyt. Kuulun kaikkein viimeisimpään rokotusryhmään (numero yksitoista). Odottelen piikkiä hiha ylös käärittynä. 

 

Koti on alkanut tuntua ainoalta turvalliselta paikalta. Aamupäivällä on ihanaa, luen, kirjoitan, kuuntelen radiota ja neulon kirjoneulepaitaa. Jumppaan ja käyn lenkillä. Iltaa kohti asunto alkaa kutistua. Jos joku mittaisi asumispinta-alan se olisi illalla ainakin seitsemäntoista neliötä pienempi kuin aamulla herätessä. 

 

Ostin kaksi laskiaispullaa, mies tiskin takana sanoi, että toisessa on hilloa ja toisessa mantelimassaa. "Ei haittaa", minä sanoin. Eilen arpa osui hillopullaan, joten tänään saan mantelimassaa.  Rakastan kermavaahtoa vaikka se on pääasiassa rasvan sisään vatkattua ilmaa.