Nyt kun Ei saa mennä ulos saunaiholla -romaanista on tehty äänikirja, neljä ja puoli vuotta sen julkaisun jälkeen, lukijat tai oikeastaan kuuntelijat ilmaisevat taas mielipiteitä tuosta opuksesta lähinnä Instassa. Kirja tuntuu niin kaukaiselta, että sen moittiminen on yhtä loukkaavaa kuin joku sanoisi, että kouluaikaisella poikaystävälläni oli rumat korvat.
Koska rokotus vaikuttaa realistiselta keinolta helpottaa elämää, on maailma muuttunut jostain syystä vaarallisemmaksi kuin silloin, kun tällaista ratkaisua ei vielä ollut näköpiirissä. Olisi huonoa tuuria sairastua juuri nyt. Kuulun kaikkein viimeisimpään rokotusryhmään (numero yksitoista). Odottelen piikkiä hiha ylös käärittynä.
Koti on alkanut tuntua ainoalta turvalliselta paikalta. Aamupäivällä on ihanaa, luen, kirjoitan, kuuntelen radiota ja neulon kirjoneulepaitaa. Jumppaan ja käyn lenkillä. Iltaa kohti asunto alkaa kutistua. Jos joku mittaisi asumispinta-alan se olisi illalla ainakin seitsemäntoista neliötä pienempi kuin aamulla herätessä.
Ostin kaksi laskiaispullaa, mies tiskin takana sanoi, että toisessa on hilloa ja toisessa mantelimassaa. "Ei haittaa", minä sanoin. Eilen arpa osui hillopullaan, joten tänään saan mantelimassaa. Rakastan kermavaahtoa vaikka se on pääasiassa rasvan sisään vatkattua ilmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti