Tuberoosa

Olen kärsinyt kirjan julkaisun jälkeisestä alakulosta. Kukaan ei ole nostanut lippua salkoon Kuuran ja karkailevan isomummon kunniaksi. Lehdet eivät ole kinunneet haastatteluja, eikä minua ole pyydetty televisioon esiintymään. Elämä on jatkanut vakaata kulkuaan (siitä pitäisi olla iloinen).  

Vierailin Luviallla. Etsimme ja löysimme sieniä, saunoimme (ihanat luvialaiset lauteet!), uimme meressä ja katsoimme Haluatko miljonääriksi -tietovisaa. Oli leppoisaa.

R harrastaa hajuvesiä ja minäkin haluaisin ryhtyä naiseksi, joka tuoksuu mandariinilta, pionilta, gardenialta, tuberoosalta, kielolta, bergamontilta, greipiltä... Kävin Stokkalla haistelemassa parfyymeja ja laitoin R:lle ehdotuksen eräästä tuoksusta. Hän sanoi käyttävänsä kyseistä valmistetta siivouspäivinä. 

Tässä R:n ehdotus hajuvedekseni (jonka julkaisen tietenkin ilman lupaa): Päivätuoksuksi jotakin rentoa, mutta kuitenkin ”koossa pysyvää”, tiedostavaa....... Illaksi lämmintä, jossa olisi jotakin twistiä. Ei mitään vaatimatonta kuitenkaan. Pidän tuosta viimeisestä lauseesta.

S sanoi, että sitruunainen tuoksu pudottaa naisen iästä kymmenen vuotta.

Suomessa ollaan varovaisia tuoksujen suhteen. Muualla maailmassa kaikki lemuaa: pesuaineet, vessapaperi ja ohikulkijat. Haluaisin tuoksun, jonka lähinnä aavistaa.  Hajuvesikeskustelu käynnistyi vetiveristä, joka on eteerinen öljy (en ole koskaan kuullutkaan). Vetiveriä käytetään erityisesti miesten haju- ja partavesissä.

Lentävä teltta

Vietin viikonlopun Luvialla ystäväpariskunnan hoivissa, vieraana oli myös pariskunta, jonka miespuolisen henkilön kanssa joudun (ihan omasta syystäni) toistuvasti tyhjänpäiväiseen jankkaustilanteeseen muun muassa sellaisista kysymyksistä, kuten kannattaako Venäjälle matkustaa, miksi joistakin ihmisryhmistä ei saa käyttää tiettyjä nimityksiä ja edistääkö tekonivel kihtikohtauksen puhkeamista.

Jälkeenpäin tekisi mieli hakata otsaansa matushkanukella. Mies puhuu aivan rauhallisesti ja minä intän naama punaisena. Tästä huolimatta kaikki viihtyivät.

Nukuin teltassa, jonka seinät paukkuivat ja lepattivat puuskaisessa tuulessa ja jonka pelkäsin kohoavan ilmaan kuin lentävä matto.

Meren katsomiseen ei väsy koskaan, sen väri vaihtelee harmaasta vihreään ja sinisestä turkoosiin.Välillä se on rauhallinen kunnes taas näkyy vaahtopäisiä aaltoja. Toisinaan merestä kasvavat tuulimyllyt näkyvät tarkasti ja sitten ne katoavat. Aurinko näyttää nousevan vedestä ja myöhemmin uppoavan siihen. Joutsenet ja sorsat perheineen lipuvat veden pintaa, lokit tekevät yllättäviä kalastusiskuja ja pääskyset pyrähtelevät silmien editse kuin se olisi heille silkkaa hupia.

Pääsin taas nauttimaan luvialaisista lauteista, savukalasta, kesäkeitosta ja grilliherkuista.
Kertaalleen kastuimme perusteellisesti.

Näin miten helposti vajan takana seisova vanha traktori lähtee käyntiin.

Luvialaiset lauteet

Vierailin ystävien luona Luvialla, jossa pääsin tutustumaan Luvialaisiin lauteisiin. Luvialla saunan lauteet rakennetaan ikkunan eteen ja kiuas pystytetään jonnekin saunojien selän taakse. Ainakin ystävien saunassa löylyä lyötiin vääntämällä seinään kiinnitettyä vipua. Saunoessa katsottiin merta. Merta katsotaan muutenkin koko ajan.

Ajoimme Busterilla Säppi -nimiseen majakkasaareen ja kiipesimme majakkaan. Axel Hampus Dahlströmin suunnittelemalla majakalla on korkeutta 30.7 metriä, ja nyt reidet ovat kipeät.

Kävelimme luontopolulla, josta mukaamme tarttui noin sata hyttystä. Joimme kahvit.

Busterissaa oli kaksi nopeutta, matelu- tai rallivauhti (rynkytys, jossa sisäelimet vaihtavat paikkaa).

Heräsin tänä aamuna saunamökistä ihan meren äärestä. Istuin puutarhatuolille rantaan, pääsky lauloi etelän ikäväänsä, minä luin kirjaa ja lokki vain seistä toljotti.