Jalkakäytäviä peittää tänä aamuna ohut valkoinen kuorrutus, jonka alta kuultaa likainen asfaltti. Kyllä se lumi sieltä iltaan mennessä sulaa.
Eräs ystävä sanoi, että kun pandemia on ohitse, hän ei enää koskaan pese käsiään, pyykäisee vaan tassunsa vaatteisiinsa.
Pidän käsien pesemisestä, vessassani on sekä neste- että palasaippuaa ja puhdas pyyhe. Kädet pitää pestä niin, että ne rutisevat kuivuuttaan ja iho halkeilee. Pesemiseen käytän niin kuumaa vettä kuin iho suinkin kestää. Päälle voi ruikata käsidesiä, joka kirvelee rikkoutuneessa ihossa siinä määrin, että suusta pääsee pieni valitus.
Työkäsidesi piti käsien ihon kunnossa. Ruokakauppojen automaateista ruiskuava pontikka saa kädet kivasti kihelmöimään ja kuivuu nopeasti. Harva sitä näyttää käyttävän.
Kävin aikoinaan Thaimaan kiertomatkalla. Ravintoloissa meidät suomalaiset erotti siitä, että kun olimme istuutuneet pöytään ihan ensimmäisenä kaivoimme kassista henkilökohtaiset käsidesimme ja tarjosimme niillekin, joiden käsidesi oli unohtunut hotellille.
Kerttu tuossa pesee tassujaan. Ja sen jälkeen näyttää olevan takapuolen vuoro.
