Roskakeissi

Vappu on taas vietetty, ja hämmästyttävää kyllä, elossa ollaan. Kävin oikein kivoilla vappuetkoilla, joissa oli paljon toimittajia, kuohuviiniä, munkkeja ja teekkarisimaa. Vappuaattona olin tutummassa porukassa, tarjottiin kuohuviiniä ja hyvää ruokaa. 

Eilen kävin Hatanpäällä kävelemässä ja pyyhin keittiöstä yläpölyt (sen tahman, jota kertyy keittiön kappien päälle). Tänään menen kuntosalille. Huomenna vesijumppaan. Kohti säntillisempää elämää siis. Kuuntelin lenkillä Riikka Suomisen podcastia Suuri rakkaushuijaus, suosittelen, jos uudet erilaiset, ehkä vähän anarkistisetkin ajatukset parisuhdeasioista kiinnostavat. Ihan vaikka vaan teoreettisessa mielessä.

Taloni yhtiökokouksessa pohditaan toistuvasti puutteellista roskien lajittelua, sillä sekajäteroskiksien tilavuus ei tahdo riittää. Riittäisi, jos roskat lajiteltaisiin oikein. 

Talossa on paljon pieniä asuntoja ja vuokralaiset vaihtuvat tiuhaan. Eilen löysin roskasäiliöiden vierestä imurin ja silityslaudan. Jokin aika sitten aitaan nojasi kookas peili. Kyllä niistä tavaroista saisi hiljalleen koottua itselleen kaiken tarpeellisen ja vähän ylimääräistäkin.

Nyt porraskäytävän ilmoitustaululle on ripustettu lappu, että asukkaat ovat vieneet roskiaan kirjaston roskasäiliöihin. Niin ei saisi tietenkään toimia. Odotan jännityksellä roskakeissin seuraavaa vaihetta. 

Kuura ja karkaileva isomummo -lastenkirjaa on nyt tilattu 29 kirjastoon, joten sitä voi varata, jos kiinnostaa. Arvioitu julkaisupäivä on 12. lokakuuta.

Kerrostalokyttä valvoo

Haluaisin saada verekseltään kiinni tyypin, joka heittää toistuvasti roskapussin roskasäiliön viereen, kun sen voisi melkein samalla vaivalla pudottaa roskasäiliöön. No vaatisihan se tietysti säiliön kannen aukaisemisen.  Tämä asukas ei myöskään lajittele roskiaan, sillä varikset aterioivat hänen jätteillään. Ehkä hän on sopinut yhteistyöstä lintujen ja jyrsijöiden kanssa. 

Kunhan ilmat lämpiävät asetun roskiskäyttäytymistä valvomaan, sillä muitakin laiminlyöntejä olen havainnut. Perustan tämän epäkohdan poistamiseksi Facebook-ryhmän. Olen ehkä viimeinkin löytänyt elämälleni tarkoituksen.

En ole viime aikoina saanut mitään aikaiseksi, olen lukenut huonoja kirjoja, katsonut televisiosarjoja ja suunnittellut kuntosalille menoa, mutta en ole kuitenkaan siihen tokeentunut.

Ilmoittauduin työväenopiston ryhtijumppaan, jossa olen käynyt jo muutaman vuoden ja josta huolimatta pysyn ryhdittömänä. Maksoin Ahjolan dynaamiseen Hatha-joogan kurssimaksun, sillä jokaiselle kaudelle pitää hankkia harrastus, jonka voi myöhemmin lopettaa. Jatkan vesijumppaa, mutta siihen ei tarvinnut ilmoittautua. Menen taidehistorian luennoille. Kehitän itseäni, mutta en huomaa kehittyväni.

Teoriani mukaan ihminen vanhenee hyppäyksittäin. Jokaista alaspäin viettävää porrasta seuraa muutaman vuoden tasankovaihe, jolloin luulee, että tätä jatkuu loputtomiin. Hesarissa oli joitakin viikkoja sitten artikkeli, joka tuki tätä teoriaa. Nämä pudotukset liittyivät jotenkin proteiineihin, mutta siitä tiedosta ei ole minulle apua.