Haluaisin saada verekseltään kiinni tyypin, joka heittää toistuvasti roskapussin
roskasäiliön viereen, kun sen voisi melkein samalla vaivalla pudottaa
roskasäiliöön. No vaatisihan se tietysti säiliön kannen aukaisemisen. Tämä asukas ei myöskään lajittele roskiaan, sillä varikset aterioivat hänen jätteillään. Ehkä hän on sopinut yhteistyöstä lintujen ja jyrsijöiden kanssa.
Kunhan ilmat lämpiävät asetun roskiskäyttäytymistä valvomaan, sillä muitakin laiminlyöntejä olen havainnut. Perustan tämän epäkohdan poistamiseksi Facebook-ryhmän. Olen ehkä viimeinkin löytänyt elämälleni tarkoituksen.
En ole viime aikoina saanut mitään aikaiseksi, olen lukenut huonoja kirjoja, katsonut televisiosarjoja ja suunnittellut kuntosalille menoa, mutta en ole kuitenkaan siihen tokeentunut.
Ilmoittauduin työväenopiston ryhtijumppaan, jossa olen käynyt jo muutaman vuoden ja josta huolimatta pysyn ryhdittömänä. Maksoin Ahjolan dynaamiseen Hatha-joogan kurssimaksun, sillä jokaiselle kaudelle pitää hankkia harrastus, jonka voi myöhemmin lopettaa. Jatkan vesijumppaa, mutta siihen ei tarvinnut ilmoittautua. Menen taidehistorian luennoille. Kehitän itseäni, mutta en huomaa kehittyväni.
Teoriani mukaan ihminen vanhenee hyppäyksittäin. Jokaista alaspäin viettävää porrasta seuraa muutaman vuoden tasankovaihe, jolloin luulee, että tätä jatkuu loputtomiin. Hesarissa oli joitakin viikkoja sitten artikkeli, joka tuki tätä teoriaa. Nämä pudotukset liittyivät jotenkin proteiineihin, mutta siitä tiedosta ei ole minulle apua.
5 kommenttia:
No mutta, eihän sinun tarvitse nyt mitään suorittaa, odotat vain kirjan ilmestymistä. Urakka ohi!
Minä olen vanhentunut viimeisen viiden vuoden aikana hurjasti. Kunpa sitä seuraisikin tasankovaihe. Sekä itseäni että ikätovereita katsellessani huomaan, että 65 on sellainen ikä, josta johtaa rappuja alas. Itse tunsin, että olin aikalailla samanlainen kolmestakympistä viiteenkymppiin (toiset saattoivat kyllä nähdä asian toisin), siitä alkoi hidas vanheneminen ja päästyäni eläkkelle kuusikymppisenä virkosin niin, että tuntui kuin olisi päässyt pari porrasta ylöspäin, mutta se tuntemus ei kestänyt kovin kauaa.
Ryhtijumppaa, Hatha-joogaa, television elokuvien katselua, vesijumppaa, taidehistoriaa ... HUH HUH! Onpa sulla harrastuksia vaikka muille jakaa. Ihanko oikeasti aiot jatkaa näitä kaikkia ensi vuonna?
Minä oon unohtanut kansalaisopiston mahdollisuudet harrastuksiin ja liikuntaan, joita olisi hyvä harrastaa. Olen jäänyt vain television äärelle istumaan ja seuraan blogeja netissä.
Marjatta: Olen niin tottunut suorittamaan, ettei siitä pääse eroon. Varsinkin arkisin syytän itseäni jos en saa liikutuksi ja kirjoitetuksi. Olen kyllä nukkunutkin paljon, päiväunet melkein joka päivä. Lisäksi nautin rauhallisista aamuista.
BarniellaJ: Minuun on varmaan iskostettu se tekeminen niin, että vaikea olla muuten. Koti saattaa kyllä olla sotkuinen ja likapyykkikori täynnä.
Meillä on myös ollut samanlainen roskishäirikkö. Kun bioastia ilmestyi, sieltä löytyi muovia ja metallia, pitkän aikaa. Se teki minut murhanhimoiseksi. Vähitellen se loppui eikä minusta tullut tappajaa. Ehkä se opetti, yhtenä sadoista asioista ettei ihmisten erilaisista käytöshäiriöistä kannata riehaantua. Itse voi vain huonosti. Vaan eihän sitä osaa kuitenkaan olla hermostumatta. Toinen tapaus oli kukkien repijä, joka repi talon porraskukat, jotka olin kovalla vaivalla hankkinut ja istuttanut. Toistui useampana kesänä.
Roskishäiriköinti ärsyttää kamalasti. Olen moneen kertaan siirtänyt sen roskapussin sinne roskasäiliöön.
Lähetä kommentti