Kirjaston kahvilassa ei voi välttyä kuulemasta mistä viereisessä pöydässä puhutaan. Halusi tai ei. Minä ainakin haluan.
Kaksi nuorta naista keskusteli ystävyyssuhteista. He käyttivät ystävistään salanimiä. Toinen valitti kuinka L ja Punapää avautuivat hänelle ongelmistaan, eikä hän jaksaisi kuunnella heidän murheitaan puhelimessa. "Käske heidän mennä terapiaan" toinen neuvoi "He käyvät jo terapiassa" toinen vastasi.
Äänestin vaaleissa ennakkoon. Hämeenkadulla kaikki yrittävät edelleen tarjota minulle vaalimainoksia, joka oli siis aika turhaa. Kieltäydyn kohteliaasti. Voitaisiinko äänestyspaikalla myydä pinssejä, joissa lukisi "Olen jo äänestänyt".
Oli vaikea valita sopivaa ehdokasta. En voinut äänestää hallituspuolueiden ehdokkaita, koska hallitus haluaa lahjoittaa rahaa yksityiseen terveydenhuoltoon. Lääkäriliittokaan ei pidä sitä järkevänä. Nykyisenä kirjailijana (kaipa voin kutsua itseäni kirjailijaksi, sillä olen Kirjailijaliiton jäsen) vierastan päättäjien kulttuurikielteistä meininkiä. No tässä ei äänestetä hallituksesta, mutta kuitenkin.
Moni on suosittanut Johan Wolfgang von Goethen Nuoren Wertherin kärsimysten lukemista, sillä kirjoitin blogiin Petri Tammisen romaanista Sinua sinua. Molemmissa kirjoissa nuori mies rakastuu. Metso-kirjaston varastossa on ollut yksi kappale kyseistä teosta, mutta se on tällä hetkellä lainassa.
Johan Wolfgan von Goethen nimikin viittaa johonkin itselleni liian ylevään. Epäilen, etten vaihda Petri Tammista Goetheen.

