Mesessä

Laitan tähän (luvalla) R:n kanssa Mesessä käymäni varsin tyypillisen keskustelun.

Minä:   Se sinun nenäsuihkeesi on keittosuolaa NaCl 0.9% ja maksaa melkein 9 euroa. Ostin 500 ml samaa litkua apteekista parilla eurolla ja laitan ruiskulla vanhaan nenäsuihkepulloon. Säästö se on pienikin säästö…

R:   Lisää säästövinkkejä: lika lähtee kahvinkeittimestä sitruunalla, soodalla tai etikalla. Rapsuta sokerinpalalla hellanrinkejä. Leikkaa reikäisestä villasukasta varsi pois ja neulo uudet terät. Ota vähän käytetty aviomies, saat siitä uuden veroisen pienellä koulutuksella.

M: Kiitos vinkeistä. Entäs jos ei ole hellanrinkejä? Eikä palasokeria.

R:  Voi sillä sokerilla rapsutella vaikka lattialistoja. En tosin tiedä tepsiikö. Nyt sinun on mentävä ostamaan palasokeria huomenna ja kokeiltava.

 

R: Ja sukkahousuja on säästettävä! Niistä saa leikkaamalla hyviä poninhäntärenksuja! Ja puhelimen voi laittaa sukkahousunterään ja sitten pihlajanoksaan pihamaalla, kun kärräät multaa. Voi vaikka se vähän käytetty mies soittaa! 

 

M: Ennen soittivat, eivät enää. Kokeilin kerran kun tiskialtaassa oli ruskeaa. Toimi.

 

R: Liity eliittikumppaneihin vai onko ne jo retrokumppaneita? 

 

Tässä vaiheessa R raportoi lähistön poikamiehistä nimillä mainiten. Sensuroitu. Yhdellä on oma talo.

 

M: Oma talo on aina plussaa. Onko hiuksia? Omat hampaat?

 

R: On hyvät hampaat ja hiukset. Iso pää ja kauhean isot jalat. Ja on myös iso konehalli, traktori, puimuri, vihreä Avanti (katso mikä se on), Toyota auto ja polkupyörä.

 

M: Kuulostaa hyvältä. Nyt siirryn buduaariini lueskelemaan ja miettimään mitä kaikkea palasokerilla voi tehdä. Palasokeri on uusi sukkahousut!   

 

P.S. Minulla ei ole omaa pihaa, joten en kärrää multaa. 

Järvenpää

Käväisin elämäni ensimmäistä kertaa Järvenpäässä. Olen tiennyt, että kaupungissa järjestetään Puistoblues (tai järjestettiin, silloin kun jotain vielä järjestettiin). Kaupunki kilpailee Sibeliuksesta Hämeenlinnan kanssa. Säveltäjä syntyi jälkimmäisessä ja kuoli ensin mainitussa kaupungissa. 

En ollut tiennytkään, että Järvenpäässä on yli 44 000 asukasta. Kaupunkiin pääsee Tampereelta R-junalla. Meinasin vahingossa hypätä junasta jo Saunakallion pysäkillä.

Kaverini asuvat kauniissa asunnossa järven rannalla. Heillä on koira, joka muistuttaa mustaa lammasta. Hauva meinasi heti alkuun syödä piponi ja hanskani. Kävimme ostoskeskuksessa, jossa oli esillä M:n kauniita akvarelleja. 

Palasin samana päivänä junalla, joka pysähtyi sellaisilla asemilla kuin jo aiemmin mainittu Saunakallio, Jokela, Hyvinkää, Riihimäkin, Ryttylä, Turenki, Hämeenlinna, Parola, Iittala, Toijala, Viiala ja Lempäälä. 

Nyt se on tutkittu, olen 95 prosenttisesti suomalainen ja viisi prosenttia minusta on skandinaavia. En ole yllättynyt. Eräs runoilija ei pitänyt omasta tuloksestaan, sillä se oli tavanomaisempi kuin hän oli olettanut. Minulle tämä kelpaa.

"Tutkimuksessa" löytyi paljon amerikkalaisia kaukaisia sukulaistärppejä. Äidin isä työskenteli aikoinaan laivalla stuerttina ja jäi Amerikkaan, eikä enää koskaan palannut. Myös hänen siskonsa ja ilmeisesti muutakin sukua siirtyi Atlantin yli. Vaimo ja pienet lapset jäivät Suomeen, eikä heitä kai suuremmin kaivattukaan. En tiedä, tästä ei ole oikeastaan koskaan puhuttu.

Kirjoitin terveysongelmista ja siitä miten muiden pitäisi niihin suhtautua (mistä minä tiedän). R soitti, eikä uskaltanut ymmärrettävästi sanoa oikein mitään. Kun kerroin, mistä on kyse, hän sanoi, että luuli minulla olevan vähintään syövän. Syöpäkasvaimet voi usein leikata ja muutenkin tarjolla on hyviä hoitoja ja suuri osa potilaista paranee. Silti on vallalla ajatus, että syöpä on pahinta, mihin ihminen voi sairastua. Jätetään terveydentilani käsittely tässä vaiheessa tähän. 

Osallistun tänään kirjoituskurssiin ja pitää yrittää valmistautua asiaan noin henkisesti ja rakentaa itselleen sopiva työskentelytila kurssia varten. Olisi pitänyt ostaa jotain kivoja terveellisiä välipaloja kuten suklaata ja salmiakkia.

Kalliit silmälasit

Sain maanantaina ikäviä uutisia.  Uutiset koskivat terveydentilaani. No ei se mitään ihan kamalaa ollut, mutta kuitenkin ikävää. Ensin ei tuntunut miltään.

Sitten loikin silmälasiliikkeeseen ja ostin liian kalliit silmälasit. Jo samana iltana kaduin ostostani ja itkin. Seuraavana aamuna minulla oli turta olo. Soitin ystävälle ja kollegalle ja kysyin neuvoa. Toinen ystäväkollega kirjoitti minulle reseptin (en ole saanut uutta VRK-korttiani toimimaan, joten en voinut sitä tehdä itse). Laitoin viestin kolmannelle kollegalle, joka lupasi kirjoittaa lähetteen erääseen tutkimukseen. Laitoin terveyskeskukseen viestin, että toivoisin laboratoriokokeita ja sain vastauksen, että minulle on tehty lähete laboratorioon. Hain lääkkeet apteekista. Kävelin kymmenen kilometriä. Otin HBO maxin. Toiminta helpotti oloani.

Kävin parissa päivässä läpi uhman, typerän käytöksen (liian kalliit silmälasit ja HBO max), itkun, turtumuksen, toiminnan ja asettunut uuteen normaaliin.

Jos joku kertoo sinulle muutoksista terveydentilassaan (ne ovat harvoin positiivisia), niin voisin antaa pari neuvoa (vaikka et niitä pyydäkään). Kuuntele. Älä anna neuvoja, ellei toinen niitä erikseen pyydä. Älä kerro tuttavistasi, ystävistäsi tai työkavereistasi, joilla on samoja terveysongelmia. Anna apua, jos sitä pyydetään. Älä hylkää, vaikka tästä ihmisestä tulee hetkeksi ikävää seuraa. En ole noudattanut näitä ohjeita, ikävä kyllä.

Olen kertonut tämän aiemminkin, mutta ei se mitään. Potilaat kertoivat aikoinaan lääkäristä, jonka sukunimi oli Tamminen. Kun Tammiselle meni valittamaan jotain vaivaa, hän sanoi kärsivänsä samasta ongelmasta ja jos kyseessä oli naistenvaiva, hänen vaimollaan oli ollut se sama. Potilaat kutsuivat lääkäriä tuhannen taudin Tammiseksi. 

P.S. Olen nyt saanut paljon myötätuntoa. Kiitos! Pitää sanoa, etten ole tässä kuolemassa vaan terveen urheilullisen ihmisen kehonkuvani on rikkoutunut. Ei mitään hätää. En halua avata tätä asiaa sen paremmin.

Imartelevat farkut

Fingerpori on muokannut aivojani pysyvästi. Näin Hesarissa mainoksen "imartelevista" kevätfarkuista. "Olet älykäs, kaunis, seksikäs ja kirjoitat hyvin", voisivat farkut kannustaa minua. Sellaiset kevätfarkut haluaisin. Kevätfarkut saavat valehdella!

Yritin asentaa uutta VRK-korttia läppärilleni siinä onnistumatta. Tarvitsen korttia, kun kirjoitan tai uusin reseptejä. Omistan kahdeksan vuotta vanhan MacBook Airin, joka toimii sinänsä erinomaisesti, mutta VRK-kortin asentamiseen tarvittavaa ohjelmaa en saa enää toimimaan. Turhauttavaa. 

Olen saanut jonkinlaista mielen tyyneyttä, sillä en enää raivostu moisesta. Ooom. Menen apteekkiin ja teen "puhelinreseptin". 

Katsoin eilen pari osaa suomalaista ihan kelvollista televisiosarjaa Mieheni vaimo. Onko olemassa joku musiikkipankki, josta näiden sarjojen melankolinen tunnusmusiikki kaivellaan?  Kyse ei siis ole vain suomalaissarjojen musiikista vaan samaan joukkoon kuuluvat amerikkalaiset ja pohjoismaiset tummat rikossarjat. Pidin kyllä musiikista, jonka tekijöitä en löytänyt googlaamalla enkä myöskään sarjan lopputeksteistä. Välillä voisi olla reipasta käyttää vaikka suomalaista hevimusiikkia. 

Aluevaalit on käyty. Olen iloinen siitä, ettei "bensan hinta, maahanmuutto ja liian kunnianhimoinen ilmastopolitiikka" -populismi voittanut. Ikävää, että tällä vaalisysteemillä joku kunta saattoi jäädä kokonaan ilman omaa edustajaa. 

Tästä tuli jonkinlainen salaatti. Mitä jääkaapista sattui näin korona-ajan maanantaina löytymään.

Tosielämää

Suunnittelen päivän ulkoiluannoksen nauttimista ja istun keittiössäni merinovillakerrasto ylläni. Kirkasvalolampun loiste valaisee kasvojani. Äänestysvelvollisuus on suoritettu jo etukäteen, joten ei tarvitse vaivata päätään ajatuksilla siitä, ketä äänestää ja mistä oikein on kyse.

Areenasta löytyy kahdeksanosainen tositelevisosarja (I väntan på dig), jossa seurataan neljän äidin raskausaikaa ja synnytystä. Raskauteen näyttää kuuluvan raskausvalokuvaus, jota varten tuleva äiti meikataan, puetaan paras mekko päälle ja äitikandidaatti kaappaa raskausvatsan halaukseensa. Raskausajasta täytetään kirjaa. Synnytyksessä hengitetään ilokaasua ja pistetään epiduraali. 

Kun synnytin ensimmäisen lapseni, olin lääketieteen opiskelija ja suorittanut jaksoni synnytysosastolla, joten minulla oli jonkinlainen kuva hommasta. Kätilöt olivat pelottavia. Seurasin yksihuoltajaäidin synnytystä. Kun kätilö ompeli episiotomiahaavaa, nuori äiti valitti vienosti. Kätilö sanoi "Haluatko sinä, että tämä ommellaan, vai et".

Koska tahdoin antaa itsestäni vahvan ja vaivattoman synnyttäjän kuvan, en vaatinut synnytyksessä mitään, tosin silloin epiduraalin saaminen olisi ollut vaikeampaa kuin nykyään.  Kun toinen lapseni syntyi, olin jo valmis lääkäri. Odottelin pitkään kotona, istuin keinutuolissa ja katsoimme videolta Stanley Kubrickin Hohtoa. Ilman epiduraaleja ja ilokaasuja mentiin nytkin. Synnytyskipu on voimakkain kipu, jota voin edes kuvitella. On upeaa, että sitä hoidetaan.

Sarjassa esiintyy nuori peruskoulua lopetteleva tyttö, joka odottaa lasta yhtä aikaa äitinsä kanssa. Äiti ehtii saada yhdennentoista jälkeläisensä ennen tyttärensä esikoista. Äiti on mukana, kun nuoren naisen lapsi syntyy. Serkkuni oli aikoinaan raskaana samaan aikaan lapsensa kanssa. En voisi kuvitella, että edes keskustelisin äitini kanssa synnytyksestä. 

Lapseni ovat jo aikuisia. Heillä on oma elämä, puolisot ja vakituinen saunavuoro. 

Kiinteistönhoitaja

Eilen urheilukelloni suositteli leikittelemään nopeuksilla. Leikittelin liikkumalla rauhallisesti lumituiskun keskellä. 

Luen taas kerran romaania, jonka päähenkilö muistuttaa kovasti sen kirjoittajaa (Anja Snellman, Kaikki minun isäni). 

Kuinkahan monta romaania kirjailijoista onkaan kirjoitettu? Onko muita ammatteja? Missä ovat asesepät, betonilaborantit, floristit tai eräoppaat? Eikö pitäisi vihdoin kirjoittaa kirja kiinteistönhoitajasta? Kiinteistönhoitajasta on huomattavasti enemmän hyötyä kuin kirjailijasta ja hänen työpäivänsä on vaihtelevampi.

Naapuristani purettiin kerrostalo. Tilalle rakennetaan uusi, ehompi ja korkeampi rakennus. Kun uutta pytinkiä paalutettiin, sohvani tärisi pelottavasti. Nyt näen ikkunastani nostokurjen, joka kurottelee kohti taivaita. 

Pirkka-merkillä on tarjolla vegaanisia pakastepullia! Aion käyttää niitä laskiaispullien materiaalina. Ostan vielä vegaanista kermaa muistuttavaa nestemäistä ainetta, jonka saa vaahdotettua ja jolla pullan puoliskot voi liimata yhteen. 

Olen juonut aamukahvit ja ripittäytynyt teille. Päiväni murmelina voi alkaa.