La 1.2 7. The Chariot
Mikä vaunu menee Suonenjoelle, entä Roomaan? Kuka tätä ohjaa? Minäkö? Ylimääräiset ulos, nyt lähdetään! Vaunua vetää kaksi hevosta, valkoinen ja musta. Eri suuntiin molemmat. Ei se päämäärä vaan vaikea matka. Laitan sitten postikortin, jos ehdin ja jaksan.
P.S. Älkää säikähtäkö, tämä jatkuu korkeintaan kaksi viikkoa.
Älkää naurako Tarot-kortti tekstilleni. Hävettää.
Pe 10.2 4 of Swords
Makaan pesässä, poikaset ovat lentäneet kuka opiskelemaan, kuka toimistotöihin. Ajamaan ratikalla ilman matkakorttia. Minulla ei ole siipiä. Nukun kyljelläni, sykkyrällä, paljaat jalat vasten pesän seinämää. Tänään en lähde mihinkään tai korkeintaan ostamaan jotain keltaista: polviin ulottuvat heijastinliivit. Kirjoitan helmaan mustalla tussilla palautusosoitteen, Pyynikinharju, kolmas mänty vasemmalta. Sydämeni roikkuu punaisessa langassa.
Yritän kirjoittaa kahden viikon ajan Tarot-pakasta vetämistäni korteista. En välttämättä aina blogiin kuitenkaan. Sain tehtävän kirjoituskurssilta.
Tarot-korttipakkoja on erilaisia ja monet niistä kauniita. Perinteisesti pakassa on 78 korttia. Nyt
ei ole tarkoitus ennustaa, vaan harrastaa itsetutkiskelua, luoda
henkilöhahmoja ja tarinoita sekä tutustua kortteihin.
Päivän Tarot- kortti:
Punamekkoinen nainen istuu järven rannalla tai ehkä ranta on kaukana. Vai onko rantaa ollenkaan, ota tuosta selvää, onko se kuitenkin unen ranta. En välttämättä lähtisi sinne asti kävelemään. Kortin rantaan ei ole luottamista.
Se mitä ensin luulin metsäksi onkin ruohikkoa. Punamekkoinen on taittanut polvensa ja istuu jalkojensa päällä. Minulle tuo istuma-asento on hankala ainakin pitkän päälle, mutta ehkä nainen on istunut vain hetken. Naisen hiukset on sidottu poninhännälle.
Punapukuinen on peittänyt kasvonsa käsillään ja näyttää siltä, että hän suree jotain. Mutta mitä? Korttiin on piirretty sängynpäädyn ääriviivat. Naisen vieressä on tyyny, jolle hän on mahdollisesti aiemmin päänsä painanut. Todennäköisesti hän ei ole nukkunut kovin hyvin (en minäkään, mutta se ei liene uutinen, maanjäristys on uutinen, sota on uutinen, koirien haukkumisesta saatu sakkotuomio on uutinen, huonounisuuteni ei ole sitä).
Naisen ympärillä lentelee pahaenteisen mustia lintuja ja yksi valkoinen puoliksi läpinäkyvä lintunen. Lintujen tunnistaminen ei minulta onnistu, eikä sitä nyt vaadita. Vaalea lintu lienee toivon vertauskuva, mustien suhteen on ylivoimatilanne, mutta siitäkin on mahdollista nousta, ainakin jääkiekossa.
Monisteen mukaan kortin kuvaamia elementtejä ovat ilma, ajatukset, logiikka, järki ja analyyttisuus. Korttiin on piirretty numero yhdeksän, joka monisteen mukaan tarkoittaa sadonkorjuuta ja yksin olemista. Vuodenaikaan nähden voitaneen sadonkorjuu pyyhkiä yli (ellei kyse ole vertauskuvallisesta sadosta).
Voisiko kuva tarkoittaa, että unessa käsittelee päivän tapahtumia. Onko valkoinen läpikuultava lintu seuraava päivä? Vai maaliskuu? Olenko täysin hakoteillä (ei kuulemma voi olla, sillä kaikki tulkinnat ovat sallittuja).
Kuljetan aina välillä kortin kirkaan valon alle ja huomaan jotain uutta. Kun valkoinen lintu räpyttää siipiään, se jättää ilmaan valoisat jäljet, mustat linnut vetävät hiilellä piirretyt viivat.
Nyt opiskelin lisää, miekat voivat tarkoittaa omien rajojen vetämisen matkaa. Heiluttelen ehkä miekkoja nyt vähän liikaakin.
Kuolemansairas Puccini ei saanut oopperaa loppuun, vaan sen viimeisteli toinen italialainen säveltäjä Franco Alfano.
Ooppera tapahtuu käsittääkseni Kiinassa. Prinsessan esiäiti on aikoinaan raiskattu ja tapettu ja prinsessa hautoo kostoa kaikkia miehiä kohtaan. Joku (?) on päättänyt, että aatelismiehet voivat pyrkiä prinsessan puolisoksi vastaamalla oikein kolmeen kysymykseen, jos vastaa väärin, niin menee henki. Älytöntä.
Turandotin alku oli aika käsittämätön, sillä tekstit puuttuivat. Onneksi ongelma saatiin ratkaistua.
No sitten komia prinssi Calaf yrittää päästä prinsessan puolisoksi, vaikka ruumiita on tullut jo riittämiin ja ihmiset ymmärrettävästi häntä toppuuttelevat.
Kysytään kolme melko himmeää kysymystä, joihin mies osaa vastata. Jonkun valan mukaan prinsessan pitäisi nyt ottaa prinssi puolisoksi, mutta tämä ei halua pakottaa naista siihen, vaan sanoo, että prinsessan pitäisi aamuun mennessä selvittää prinssin nimi, jolloin hänen ei tarvitsisikaan antautua miehelle. Prinsessa sanoo, ettei kukaan saa nukkua yöllä vaan nimeä on selviteltävä. Kukaan ei nuku, eli Nessun dorma taitaa olla niitä oopperataiteen suosituimpia aarioita.
Siinä välissä prinsessa päättää kidututtaa orjatar Liuta saadakseen nimen selville. Liu rakastaa Calafia ja tökkää itseensä tikarin. Sitten tässä on vielä Calafin kuolleeksi luultu isä, joka löytyy.
Ylättäen prinssi ja prinsessa sitten rakastavat toisiaan ja suutelevat, ruumiit unohdetaan ja ylimaallisen kaunis musiikki soi.
Pistin vähän mutkia suoraksi, sillä ovathan vielä ministerit Pin, Pang ja Pong.
Kansallisoopperan Turandotin lavastuksena toimivat portaat, joissa ihmiset enimmäkseen seisoskelivat.
Nyt löytynee joku asiantuntija (yleensä löytyy), joka korjaa virheet.
Tämän(kään) oopperan juoni ei ollut kaksinen, teos oli väkivaltainen ja epäjohdonmukainen. Musiikki oli kuitenkin kaunista, orkesteri hyvä ja laulajat osasivat laulaa.
Kuva Kansallisooppera Ilkka Saastamoinen
Puhelimeni on oireillut jo pitkään. Sen näytöllä tieto on ajoittain heilunut ja vilissyt kuin laite kärsisi epileptisistä kohtauksista tai itse saatana olisi ottanut siitä vallan. Kun vilautin vipinää N:lle hän nauroi ääneen.
Lopulta kännykkä jumiutui niin, etten saanut sitä auki. Olen ostanut iPhonen käytettynä ja vuoden takuuaika on tietysti jo umpeutunut.
Lähdin luurini kanssa kohti tunnettua korjaamoa, mutta matkalla huomasin pienen liikkeen, joka korjaa ja huoltaa tietokoneita ja puhelimia. Astuin liikehuoneistoon, joka pursui tietokoneen keskusyksiköitä, näyttöjä ja piuhoja. Ystävällinen mies, joka puhui hyvää suomea mutta vieraalla aksentilla, vilkaisi kännykkääni ja sanoi saavansa sen auki, hommaan menisi kaksikymmentä minuuttia. Korostan jo tässä vaiheessa, että miehellä oli ihan yhtä kalvakka talvi-iho kuin minulla ja vaaleat hiukset.
Sanoin meneväni kahville, mutta mies ehdotti, että hän voisi hakea minulle viereisestä liikkeestä espresson. Haukuimme yhdessä Juhla mokkaa. Mies toi kahvin ja istuin odottamaan. Kahvin päällä kellui kaunis crema. Olin tyytyväinen ja toiveikas.
Mies sai avattua kirotun puhelimen, mutta näytöllä vilisti mitä sattui. Korjaaja sanoi, että vika on näytössä, ja että hän voisi vaihtaa näytön, mutta ehtisi tehdä sen vasta seuraavana päivänä.
Sain varapuhelimen, johon laitettiin sim-korttini. Huomasin, miten vaikea oli elää vaikka minulla oli puhelin, sillä tämä yksilö oli tyhjä, eikä siihen ollut talletettu puhelinnumeroitani. En voinut soittaa kenellekään. Olin huolissani puhelimestani kuin äiti sairaasta lapsestaan.
Heräsin aamuyöstä ja aloin murehtia epätodennäköistä (ja mahdotontakin) skenaariota, jossa korjaaja vie jollain ihmekonstilla rahat mobiilipankistani. En muistanut ihan varmasti mitä tietoja olin hänelle antanut (en ainakaan pankin pin-koodia). Yöllä visioin itseni hakemaan puhelinta ja liiketila onkin tyhjä ja ovi lukossa. Korjaaja juo Balilla mojitoja.
Lupasin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen jos kaikki menisi hyvin. Teettekö samanlaisia lupauksia?
Puhelin tuli kuntoon ja kaikki oli tallessa. Sen avaaminen vaati monta vaihetta. Resetoinnin lisäksi iPhoneen vaihdettiin uusi näyttö. Korjaaminen maksoi 160 euroa (moni sanoo, että eihän uusikaan puhelin maksa paljon enempää, mutta haluan välttää uuden ostamista, eikä ainakaan samaa puhelinta olisi tällä hinnalla saanut). Mietin johtuiko yöllinen epävarmuuteni persoonallisuuden piirteideni lisäksi siitä, että mies oli ulkomaalaistaustainen. Hävettää. Hän oli hommassaan nopea ja hyvä. Sanoin, että käytän vastakin hänen palveluksiaan.
Lahjoitin Unisefille 50 euroa.
Elokuvista voi jäädä mieleen epäolennaisia yksityiskohtia. Korealaisen Park Chan-wookin ohjaaman elokuvan Decision to leave poliisi tiputtaa kostutustippoja silmiinsä. Tai ehkä se onkin oleellista.
Elokuvassa ei tarvitse puhua englantia, että se menestyisi. Decision to leave elokuvassa kommunikoida koreaksi ja kiinaksi. Korealaiset repliikit on kirjoitettu valkoisella ja kiinalaiset keltaisella värillä.
Elokuvaa on verrattu Hitchcockin Vertigoon. Onhan tässäkin rikoselokuvassa korkeita paikkoja (pilarimainen kallio) ja salaperäinen nainen, joka kertoo korkean paikan kammostaan.
Mielenkiintoinen elokuva, vähän olisi voinut tosin tiivistää.
Sairastin kahden päivän flunssan ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Vaikeinta flunssassa oli pysyä poissa urheiluharrastuksista. Muutenkin oli pinnariolo. Piti oikein muistutella itseään, että sinähän olet eläkkeellä.
Lääkärilehteen tulee juttu Helsingin lääkäripäivillä järjestetystä Proosaklubista. Juttu on jo nähtävissä netissä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että näytämpä rupsahtaneelta. Miksi omia kuviaan ei voi katsoa lempeästi, enhän toistenkaan kuvista vikoja etsi.
Lehteen oli laitettu jotain siitä, mitä sanoin eutanasiasta. Eilen kävelyllä (kävin siis kuitenkin kävelemässä, vaikka kuntosalilta maltoin pysyä poissa) jalostin eutanasia-ajatusta, joka ei ole ihan omani: Kun lemmikkieläin kärsii parantumattomattomasta sairaudesta, eutanasia on suoritettava, muuten syyllistyy eläinsuojelurikokseen. Jos ihmiselle suodaan eutanasia samassa tilanteessa, niin se on rikos.
Kuolema koskee meitä jokaista ja ansaitsemme arvokkaan kuoleman (ei suinkaan aina eutanasiaa). Translaki koskee pientä ihmisjoukkoa. Ymmärtääkseni laista äänestetään tänään. Toivon hartaasti, että laki menee läpi.
