Joulukalenterin 18. luukku

Kahdeksastoista luukku:

Päivän jouluvalmistelut:

Herätys. Venyttely. Ihmettely.

Aamiainen, Hesari, Sanalouhos. Leikkaukset. Ilmastokriisi. Kriisi. Sää. Kävely.

Instapäivitys, blogipäivitys, sähköposti, Facebook. Kirjoittaminen. Suihku ja pukeutuminen. Hartioiden pyörittely. Housut vai mekko. Sukkahousut. Maiharit. Huulipuna.

Ovatko avaimet mukana? Muovijäte. Biojäte. Sekajäte. Pahvilaatikko.

Lounas. Pullakahvit. Sosiaaliset kontaktit. Ruokakauppa.

Tungos. Kiukku. Parku.

Paluu. Seestyminen. Puhelut.

Sohva. Lepäily. Lukeminen (kirjoittaminen).

Kummastelu. Iltapala. Iltapesu. Lukeminen.

Valvominen. Yöuni. Heräily. Kääntyily. Tyynyjen rymsteeraus.

Kuva: En löytänyt mitään kivaa. Ensi vuoden väri.

Joulukalenterin 17. luukku

Seitsemästoista luukku:

Kävin isän luona Salossa. Isä oli vastassa rautatieasemalla. Sanottiin pari sanaa säästä ja kelistä. Lähdettiin kävelemään isän palveluasuntoa kohti. Isä liikkui rollaattoria työntäen, hänen kengissään oli irroitettavat nastat. Huomasin, että rollaattorilla on vaikea liikkua jäämuhkuraisilla jalkakäytävillä. Pyörätuolilla se tuskin edes onnistuisi. Lastenvaunujen työntäminen olisi työlästä.

Isä oli ostanut samalla reissulla talouspaperia ja kaksi ruusukimppua, joita myydään marketeissa.  Toisessa kimpussa ruusut olivat tummanpunaisia ja toisessa vähän pinkkiin vivahtavia. Perillä isä etsi maljakot, minä asettelin ruusut vaaseihin ja isä määräsi sijoituspaikat. Vanhempi ruusukimppu siirettiin yhden hyllykön päälle ja uudet ruoka- ja sohvapöydälle. 

Kävimme syömässä asuintalon kahvilassa. Isä osti mukaan neljä pullaa. Hän syö keliakiaruokaa, mutta se ei estä pullien syömistä (keliakiaa ei ole siis todettu, mutta hän on diagnostisoinut sen itse). Katsottin Youtubesta Bachin jouluoratoriota. Sisko miehineen kävi kahvilla.

Lähtiessäni halasin isää. Meidän perheessä ei halailla, joten halaus oli irtonainen ja hämillinen, vähän puolittainen ja harjoittelematon. Vartalomme eivät koskettäneet toisaan, mutta kädet kuitenkin. Mietin, että jos isä nyt kuolee, niin on halattu viimeisellä tapaamisella. Pitää tietenkin paikkansa myös toisin päin. Jos minä satun kupsahtamaan ennen seuraavaa kertaa.

Kuva on Logomon sillalta. Vaihdoin junaa Turussa.

Joulukalenterin 16. luukku

Kuudestoista luukku: 

Olen matkalla Saloon sukulaisvierailulle. Palaan kotiin jo samana iltana. Tämä on ns. jouluvierailu.

Pitkästä aikaa Tampere-Salo väliä matkustaessa voi vaihtaa junaa Turussa, eikä tarvitse mennä Pasilaan. En pidä Pasilan asemasta ja näin pääsee halvemmalla, aikaakin kuluu peräti kymmenen minuuttia vähemmän. Turussa ehtii juoda kahvit tai ainakin vähän jaloitella, tosin juna on kymmenen minuuttia myöhässä. 

Ravintolavaunua ei ole, mutta kahvia saisi ostettua konduktööriltä. 

Tampereella eräs mies halusi istua omalle paikalleen. Juuri sillä paikalla istunut herra ei olisi viitsinyt siirtyä, mutta nousi kuitenkin lopulta ylös ja vaihtoi vaunua. Käytti painokelvotonta kieltä. Joku yskii.

Olen viettänyt niin paljon aikaa kotona, että olen jo tässä vaiheessa virkistynyt. 

Runoraadissa Heikki Salo sanoi, että ihmisen paras ominaisuus on uteliaisuus. En osaa sanoa, millä tilalla uteliaisuus olisi minun Ranking-listallani. Katsoin eilen Areenasta Pia Andellin lyhytelokuvan Kesken, jossa yksi illallispöydässä istunut mies sanoi "Vanheneminen alkaa, kun uteliaisuus päättyy". 

Joulukalenterin 15. luukku

Viidestoista luukku:

Luin somesta, että eräs itseäni joitakin vuosia nuorempi eronnut nainen oli löytänyt Tinderistä itselleen miehen ja elää nyt onnellisessa parisuhteessa. Viisi vuotta kului aktiivisessa etsinnässä. Eräs nainen kertoi käyneensä treffeillä seitsemänkymmenen miehen kanssa ennen kuin löysi sopivan. 

Kuulostaa kamalan vaivalloiselta.  Vähän pelottavaltakin. Nuorena ei tarvinnut kuin katsoa jotakin silmiin liian pitkään, juoda vähän liikaa alkoholia ja kohta huomasi seurustelevansa. 

Voisin kokeilla jotain höyhenenkevyttä suhdemuotoa. Ei minusta ole kenenkään kanssa asumaan. En jaksa. Jatkan itseni kanssa seurustelua. 

Ilahduin lukiessani Hesarista, että pullakahveja harrastavat ihmiset elävät pidempään kuin niistä kieltäytyvät. Pullakahvi-ihmisten elämä on mukavampaa, ja lisävuodet tarkoittavat enemmän pullakahveja. 

Pitäisi leipoa taatelikakku. Äitini leipoi paljon, mutta en usko, että hän rakasti leipomista. Kun kysyin äidiltä, mitä kakkua sinä leivot, hän vastasi melkein aina "Sellaista vain kakkua".  Äiti leipoi ihania korvapuusteja.

Ex-anoppini teki erityisen hyvää tiikerikakkua. Hän jätti jälkeensä  kakkureseptin, mutta sillä reseptillä sai aikaiseksi vain laimean kopion alkuperäisestä. Hän oli sensuroinut reseptistä merkittävän osan voista ja sokerista. 

Kuva Tampereen joulutorilta, Heidi Mäkinen

Joulukalenterin 14. luukku

Neljästoista luukku:

Näin äsken ikkunasta, kun sininen hetki laskeutui kerrostalojen ja kotikatuni ylle. Huomasin, että pitäisi imuroida. 

Rakas joulupukki, anna elämääni ihminen, joka pitää imuroinnista. Mielellään myös lattioden pesemisestä.  Anna siivooja.

Rakas joulupukki, anna minulle ainakin kymmenen suhteellisen selväpäistä vuotta. Hyvät yöunet. Joku kiva kattolamppu ja matto olohuoneeseen.  Isompi kylpyhuone.

Rakas joulupukki, anna lapsille rinkallinen onnea. Vastoinkäymisille riittää pikkukukkaro.

Muut sukulaiset ja ystävät meinasivat unohtua: Heille toivon lahjaksi kärsivällisyyttä.

Joulukalenterin 13. luukku

Kolmastoista luukku:

Palaan lintujen ulosteisiin. Joku ehkä ihmettelee mitä tekemistä niillä on joulun kanssa. Ei mitään.  Linnunkakka liittyy runouteen (viittaan joulukalenterin kahdenteentoista luukkuun).

Linnunkakka on valkoista, toisin kuin nisäkkäiden uloste. Linnuilla kaikki eritteet (myös virtsa) poistuu viemärisuolen kautta.  Se valkoinen väri johtuu siis ureasta eli virtsahaposta. 

Palaan myös Maisku Myllymäen romaaniin Valvoja. Nimi on hauska, sillä se liittyy minäkertojan ammattiin (museovalvoja) ja hänen univaikeuksiinsa. Heräsin viime yönä yhdeltä, joka on todella typerä aika herätä. En saanut nukuttua, joten valvoin ja luin Valvojaa. 

Kävin ystävän kanssa Ikeassa. Kännykän askelmittarin mukaan kävelimme tavaratalossa lähes kolme kilometriä. Ostin myrkynvihreitä lautasliinoja, pakastepullia ja kasvispyöryköitä. Hankin  biojäteastian, ja  luulin jättäneeni sen Ikeaan. Ostos löytyi ystäväni autosta. 

Tunnelma tiivistyy. Joulu lähenee. Paniikki iskee, verenpaineet nousevat ja joululaulut raikaavat. Olen toivottanut monelle hyvää joulua. En ole lähettänyt yhtään joulukorttia. USA:ssa joulukorteissa luki "Happy Holidays!" Ihan ymmärrettävä, läheskään kaikki eivät vietä joulua. Hesarin mukaan ruotsalaisessa yrityksessä on annettu ohjeeksi toivottaa hyvän joulun sijaan hyvää lomaa. En tunne ketään, joka ei viettäisi joulua ainakin jotenkin, mutta se todistaa vain sen, että minun tuttavani ovat homogeenista joukkoa.  Jos joku ei vietä joulua, saa olla viettämättä. Ei hän riistä minulta lanttulaatikkoa, joulutorttuja ja joululauluja.