Viidestoista luukku:
Luin somesta, että eräs itseäni joitakin vuosia nuorempi eronnut nainen oli löytänyt Tinderistä itselleen miehen ja elää nyt onnellisessa parisuhteessa. Viisi vuotta kului aktiivisessa etsinnässä. Eräs nainen kertoi käyneensä treffeillä seitsemänkymmenen miehen kanssa ennen kuin löysi sopivan.
Kuulostaa kamalan vaivalloiselta. Vähän pelottavaltakin. Nuorena ei tarvinnut kuin katsoa jotakin silmiin liian pitkään, juoda vähän liikaa alkoholia ja kohta huomasi seurustelevansa.
Voisin kokeilla jotain höyhenenkevyttä suhdemuotoa. Ei minusta ole kenenkään kanssa asumaan. En jaksa. Jatkan itseni kanssa seurustelua.
Ilahduin lukiessani Hesarista, että pullakahveja harrastavat ihmiset elävät pidempään kuin niistä kieltäytyvät. Pullakahvi-ihmisten elämä on mukavampaa, ja lisävuodet tarkoittavat enemmän pullakahveja.
Pitäisi leipoa taatelikakku. Äitini leipoi paljon, mutta en usko, että hän rakasti leipomista. Kun kysyin äidiltä, mitä kakkua sinä leivot, hän vastasi melkein aina "Sellaista vain kakkua". Äiti leipoi ihania korvapuusteja.
Ex-anoppini teki erityisen hyvää tiikerikakkua. Hän jätti jälkeensä kakkureseptin, mutta sillä reseptillä sai aikaiseksi vain laimean kopion alkuperäisestä. Hän oli sensuroinut reseptistä merkittävän osan voista ja sokerista.
Kuva Tampereen joulutorilta, Heidi Mäkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti