torstai 12. joulukuuta 2013

Savolais-slaavilainen estetiikka

Kallaveden rannalle rakennetulle kesämökillemme ajettiin aikoinaan maatalon pihan läpi. Vuosi vuodelta saimme seurata pihalle unohtuneen Anglian raadon sulautumista luontoon. Päärakennusta vastapäätä seisoi röttelö, jossa tepasteli kanoja. Ostimme sieltä nuorena juhlien jälkeen munia muonavarojemme täydennykseksi. Savossa kaikki oli ainakin tuolloin vähän slaavilaisesti kallellaan. Autonrenkaan sisälle perustetussa kukkapenkissä rehottivat rikkaruohot ja pitkin pihaa oli heitelty rikkinäisiä työkaluja. Mummoni oli toista maata, varjeli pionipenkkejään ja pihan poikki kulkiessaan vähän väliä kumartui poimiakseen pihapuista irronneita risuja. Savolaiseen tyyliin tottuneena ruotsalaiset pihat ovat aina tuntuneet jotenkin epätodellisen siisteiltä.  Ei ole kotoisaa, jos mikään ei ole vähän lenkallaan.

Savolais-slaavilaiseen tapaan kotonani on pieniä kodikkaita puutteita, joiden kanssa olen tottunut operoimaan. Kylpyhuoneen pistorasiasta on pidettävä juuri oikealla tavalla kiinni, muuten se irtoaa ikävästi seinästä, kun irrottaa  hiustenkuivaajan töpseliä. Yksi lamppu kylpyhuoneen katossa on palanut ja peilikaapin oven maali irtoilee pittoreskisti. Olen yrittänyt retusoida sitä huopeamaalilla, mutta tulos ei ole häävi. Makuuhuoneen lamppu (sitä kutsutaan kai plafondiksi) kellottaa ärsyttävästi vinossa. Lamppu jäi edellisiltä asukkailta ja se oli tarkoitus vaihtaa pikimmiten. Kerttu on kynsinyt huonekalut kodikkaiksi. Seinillä roikkuu tauluja ja kirjoja on paljon. Tämä on ensimmäinen koti, jonka olen laittanut ihan itselleni.

Klinikkamme historiikki julkaistiin juuri. Sen lopussa on loistava tampereenkielinen lyhennelmä. Olen ollut työpaikassa vasta muutaman vuoden, mutta sattumalta kirjassa on monta kuvaa minusta. Olen kerran tavannut pomoni, pomon pomon. Minut pyydettiin hänen huoneeseensa, jolloin olin varma, että saan nuhteet jostain vakavasta rikkeestä.  Tilaisuus oli lopulta yllättävän rento, puhuttiin klinikan tiloista. Siitä ainokaisesta tapaamisesta  kirjassa oli kaksi kuvaa, ikäänkuin olisin jotenkin merkittävä henkilö, jota en todellakaan ole.

Eräs miespotilas flirttaili kanssani. Piti oikein miettiä, että flirttaileeko tuo. Luulen, että näin oikeasti oli. Naislääkärihän on miesten silmissä aika pelottava, ellei satu olemaan juuri ammattiin valmistunut ja siten lähes vaaraton.

6 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Olen erehtynyt pitämään auton (tai traktorin) renkaan sisään perustettua kukkapenkkiä lähes mauttomuuden huippuna. Kunnes näin ulkomaisessa sisustuslehdessä kukkapenkin, joka oli perustettu nurinpäin (siis sisäpinta ulospäin) käännettyyn auton renkaaseen. Ai että oli tyylikäs! Kun vain keksisi, millä ilveellä sen renkaan saa käännettyä nurin.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

En minäkään välitä autonrenkaista pihan somisteina. Olen nähnyt kukkaistutuksia myös vanhassa veneessä, enkä pitänyt siitäkään.

Stadin Friidu kirjoitti...

No entäs sitten vanhat hevoskiesit kukkia pullollaan?

sorvatar kirjoitti...

Tai maitotonka, jossa on kukkia.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Maitotonkka ei mielestäni ole paha. Kiesit sen sijaan eivät miellytä.

sorvatar kirjoitti...

Minulla on ollut aina maitotonkissa kukkia. Jopa leluja on aikanaan kätketty sinne, sehän on melkoisen tilava:), kun vieraita tulee, niin pikasiivus maitotonkaan. Veljeni joskus katseli todella pitkäään, kun roudasin niitä lapsuudenkodista ja heinäseipäitä. Totesi, että hän ei ymmärrä. Meillä on vessassa heinäseipään pätkiä koristeena...