lauantai 28. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

Hieman kirjoituskaveriani lainaten teen synteesin vuodestani (hän teki vähän vastaavan Facebookissa)

Vuosi 2013 (kirjoitettu Tampereella tarrapapiljotit päästä sojottaen)

Ostin kahdet lenkkitossut ja liikuin vähemmän kuin koskaan. Lihasvoimani eivät kehittyneet vaikka jouduin kuuntelemaan kuntosalilla tekopirteitä radio-ohjelmia ja kovaäänistä ähkimistä.

Lomaa pidin paljon ja töitä tein sitäkin enemmän. En haluaisi päivystää, mutta päivystin silti. Narsistinen kunnianhimoni ajoi minut yhdistykseni puheenjohtajaksi, hommaan, johon minulla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä tai suurta intohimoa.

Ystävät ovat pysyneet samoina, en ole kumma kyllä onnistunut ketään tänä vuonna suututtamaan. (Kävin tässä välillä suihkussa ja muistin, että yhden ihmisen olen suututtanut siinä määrin, että hän teeskentelee, ettei näe minua, joka on hieman hankalaa, sillä minä näen hänet). Facebook-ystävien joukko on lisääntynyt kuudella. Lapsiani olisin halunnut tavata enemmän, mutta onneksi sain viettää aikaa heidän seurassaan. Sähköpostikirjeenvaihto parin blogini lukijan kanssa on tuonut paljon iloa.

Olen viettänyt liiallisesti aikaa netissä. Syytänyt facebookiin tekonokkelia sutkauksia ja odotellut tykkäämisiä ja pävittänyt blogia lähes joka päivä. Olin Helsingin sanomien vuoden paras blogi ehdokkaana, mutta en pääsyyt finalistien joukkoon. Kuka ne muuten valitsi? Syylliset esiin!

Olin toiseen kertaan Oriveden opistolla viikon kirjoituskurssilla, vaikka olin jo päättänyt, etten sinne enää mene. Humalainen mies pyöräili minua vastaan Oriveden keskustan raitilla  ja huudahti "Onpa kaunis nainen!" (vuoden kohokohta!) ja sain positiivista palautetta tuotoksisitani (kukapa ei olisi saanut). Sittemmin olen käyttänyt paljon aikaa kaikkeen muuhun ja liian vähän käsikirjoitukseeni.

Matkustin La Palman saarelle patikoimaan, kärsin flunssasta ja nousin mäkiä ylös ja alas, vaikka järkevämpää olisi ollut maata peiton alla. Osallistuin kongressiin Madridissa ja tein muutamia pienempiä matkoja.

Vaikuttavin lukuelämys oli tietysti Karl Ove Knaugårdin Taisteluni osat yhdestä kolmeen. Teatterissa nautin taas kerran Sirkku Peltolan tekstistä (Ihmisellinen mies) ja klassikoista (Kom-teatterin Tsehov- tulkinta Kolme sisarta, Tampereen teatterin Lokki ja Shakespearin Hamlet ja tietysti Les Miserables). Kuulin Patti Smithiä ja Neil Youngia sekä Tamprereen filharmoniaa. Elokuvista jäivät mieleen ne viimeiset, vaikka paljon muitakin olen nähnyt, eilen itkin kun katsoin elokuvan A Late Quartet.

Mitäpä muuta kertoisin? Olen keittänyt vähintään kolmetsadat aamukahvit, leiponut kolme kakkua, kerännyt sankollisen mustikoita, neulonut kolmet villasukat  (huono villasukkavuosi), herännyt pari kertaa krapulassa, tanssinut, nauranut ja itkenyt, ostanut liikaa vaatteita ja kirjoja. Mikä sitten on liikaa, enemmän olisin voinut lukea ja kirjoittaa. Ei ole satanut ankeriaita eikä iilimatoja, mutta kaikenlaisilla ilmoilla olen pyöräillyt töihin.

Vastapäiseen taloon on tehty vuoden ajan julkisivuremonttia, en havaitse mitään muutosta. Jospa talo vaan pakattiin muoviin ja sittemmin riisuttiin.

Lopullinen synteesi: Kaikki edistyy hitaasti, aika vaan kuluu nopeasti. Aiemmin oli toisin päin.



3 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Olipa mukava tilinpäätös, ihan jäin miettimään omaani. Eipä ole kummoisia sattunut. Polvi on tullut kipeäksi ja viimeinenkin toivo meni, kun julkaistiin tutkimus, että oikea tähystys ja valetähystys ovat yhtä tehokkaita. Mistä tulikin mieleeni, että jospa sitä naapuritaloa vain valerestauroitiin?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kuntouttaminen auttaa, lihaksia siis vahvistamaan. Tutkimuksen tekijä kävi meille puhumassa ja vakuutti ainakin minut.
Ehkä vastapäisessä talossa tekivät töitä valerakennusmiehet, jotain ne muovin takana puuhasivat.

Merja kirjoitti...

Talomme alakerrassa sijaitsee Suomen Urheilufysio -niminen putiikki, ajattelin käydä konsultaatiossa. Lihastyöt on jo aloitettu. Kipu vain haittaa maalla kävelyä, mutta onneksi vedessä onnistuu.