Mark Levengood sanoi haastattelussaan, että suomalainen mies näyttää tuhkakupilta. Hän tarkoitti miesten tapaa pukeutua harmaaseen pukuun. Mark Leevengoodin mukaan suomalainen mies on komea, alasti. Hän sanoi myös, että pitää pukeutua niin, ettei pukeutumistaan ja itseään tarvitse ajatella vaan voi keskittyä muihin ja omaan sanomaansa. Mies oli menossa kirjamessuille pukeutuneena räätälin ompelemaan vaaleaan pukuun.
Suomalaisen naisen pukeutuminen sain Levengoodilta paremman arvion.
Olen lähdössä Helsinkiin, eikä minun tarvitse ajatella teenkö vaikutuksen johonkuhun. Aion kuitenkin pukeutua vihreään mekkoon. Käyn elokuvissa ja mahdollisesti jossain museossa ja menen kirjoituskurssille, palaan illalla.
Sain luettua Donna Tarttin Tiklin. Romaanissa on yli 800 sivua. Kädet väsyivät teosta kannatellessa. En keksi kirjasta uutta sanottavaa. Erinomainen romaani, jossa kaikella ja kaikilla on merkityksensä. Kirja alkaa sananmukaisesti räjähtäen, viivyttelee välillä monta sataa sivua ja lopussa toimii kuin rikosromaani. Liikutaan NewYorkissa, Las Vegasissa ja Amsterdamissa. Kaikki paikkakunnat tuntuvat tosilta.
Miten paljon sattuma vaikuttaa ihmisen elämään.
Kirjailija kirjoitaa paljon taiteesta ja vanhoista huonekaluista, aidoista ja väärennetyistä.
Donna Tartt kirjoitti Tikliä kymmenen vuotta ja kirjassa edetään ajassa saman verran. Kirjailijan mukana kulkee mielellään. Kirjan jälkeen on vaikea valita luettavaa,
9 kommenttia:
Millaisia suomalaisia miehiä Mark on oikein katsellut... harva meistä käyttää pukua muuten kuin häissä ja hautajaisissa. Autokauppiaat on oma lukunsa, mutta hän ei varmaan tarkoittanut nyt työasuja. Ja alastomat suomalaiset miehet eivät nyt ole sen kummallisempia kuin muutkaan, vähän vain kalpeampia :)
Ehkä hän halusi provosoida. Minusta suomalaiset miehet pukeutuvat tilanteen vaatimusten mukaisiin vaatteisiin. "Mies näytti tuhkakupilta" on minusta hieno ilmaus ja aion varastaa sen.
Peruin kirjaston Tikli-varauksen kun hokasin kuin paksu tuo on. Mahdoton luettava, kuten myös Donnerin uusin. Pitäkööt tiiliskivensä, jos ei saa e-kirjana.
Englanninkielinen pokkari on "vain" reilu 600 sivua.
Kirja oli helppolukuinen.
Olen vähän samoilla linjoilla Zepan kanssa - tiivistämisen taito on hieno taito. (Jonkun Tarttin yritin joskus lukea, mutta ei se tehnyt lähtemätöntä vaikutusta.) Kun on tottunut lukemaan pötköllään, muu asento ei oikein luonnu eikä tiiliskivi ole kovin ergonominen.
Suositan Tikliä jos kädet ovat kunnossa. Aina on riski, että kirja putoaa nenän päälle.
Savonmurteiselle potentiaali lienee helppo? Po. "Kirjasta lienee kirjoitettu kaikki."
Miten lie asia on? (argh.) Kirjasta ei ole mitään uutta sanottavaa.
Lillukanvarsia, virheetön ei ole kukaan. Esim. Antti Heikkilän ravitsemusraamattu jäi enimmäiseen sivuun. Kirjoittaja, joka ei hallitse pilkun käyttöä, oikaisee varmaan monessa muussakin asiassa.
Kiitoksia oikaisusta. Korjaan tekstin ohjeesi mukaisesti.
Lähetä kommentti