Galleristi tarjosi meille kuohuviiniä (mukana oli toinenkin entinen työkaveri). Olen kovin altis kuplivan juoman vaikutuksille.Onneksi Samuli Alosen citylinnut ovat painavia, joten ne jäivät tepastelemaan gallerian ikkunalaudalle. Kävimme läpi kaikenlaisia vuosien takaisia asioita.
Mietin kuulemaani vielä yöllä siskon perheen vierashuoneessa.
Harmaan villatakkini vyön pää ui paluumatkalla Pendolinon vessanpöntössä. Yritin pestä vyötä vessan hanan alla, jolloin tumma märkä alue laajeni entisestään. Solmin vyön päät taakse rusetille ja kävelin paikalleni tyylikkäästi sivuttain selkä seinään päin käännettynä. Istuin onneksi paikalla yksi.
Matkustaminen muuttaa ihmistä ja kastelee villatakin vyön. On vaikea saada päänsä resonoimaan taas turvalliseen arkiseen tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti