Eilisessä Hesarissa Hanneriina Moisseinen sanoo ”Enhän minä oikeasti osaa tehdä elokuvia” . Naisen animaatio Syntymäpäivä on lehden mukaan viime aikojen hienoimpia suomalaisia lyhytelokuvia.
Samassa lehdessä siteerataan näyttelijä Elina Knihtilän haastattelua siitä miltä tuntui aloittaa näyttelijätyön professorina ”Tunsin seisovani heikoilla jäillä ja että kohta jäät rusahtavat ja kaikki tajuavat, että tuo ei ymmärrä mistään mitään”.
Minäkin pelkään välillä, että ihmiset huomaavat, miten tyhmä oikeasti olen. Siinä ei todellakaan auta se, että olen väitellyt tohtoriksi. Se vain pahentaa tilannetta. Väitöskirjan valmistumisen täytyy johtua siitä, että olen laittautunut kimppaan niin fiksujen ihmisten kanssa. Ehkä kaikki ovatkin jo huomanneet tyhmyyteni, mutta vaikenevat kohteliaasti.
No tämä asia ei ole niin kovin akuutti näin vuorotteluvapaalla. Tuli vain mieleeni, että en ole tavannut yhtään miestä, joka kärsisi tällaisesta huijarisyndroomasta. Tai ainakaan he eivät puhu asiasta julkisesti.
Kerttu nukkuu sohvalla niin sievästi. Se on vetänyt tassut alleen. Pää roikkuu vähän sohvan ulkopuolella. Se ei pode huijarisyndroomaa. Kerttu on täydellisen tyytyväinen itseensä.
3 kommenttia:
Naiset pohtii liikaa asioita. Jos joku asia on jo sovittu, niin viellä 'avataan'asia ja pohditaan samaa juttua kolmatta vuotta.
Onko Heidi tyhmä? No ei todellakaan oo. Hieman epävarma, ehkä. :)
Asioiden vatvominen ei tee ihmisestä onnellista. On hyvä keskitttyä itsensä sijaan johonkin muuhun (maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia asioita ja aikaa on vähän) ja varata omiin vatvomisiin vaikka puoli tuntia päivässä.
Nyt puhuit täyttä asiaa. :)
Lähetä kommentti