Taide vaatii ponnistelua

Juha Hurme puhui Metsossa tunnin verran musiikista ja taiteesta yleensä. Miehen eteen oli asetettu korillinen CD-levyjä, jotka kirjastonhoitaja oli hänelle koonnut. Mies ei tiennyt etukäteen, mikä CD korista nousee. Ilmeisesti materiaali oli valittu Hurmeen viimeisimmän teoksen "Nyljetyt ajatukset" perusteella. Esityksen satunnaisuus ei miestä haitannut, vaan hän eteni sulavasti levystä toiseen ja muisti jopa vuosiluvut.

Mies siteerasi jotakuta (en muista ketä) "taide on nerokasta pois jättämistä". Minusta tuo on hienosti sanottu. Kuka sen sitten liekään keksinyt. Olen sitä mieltä, ettei Hurme ole aina tätä ajatusta noudattanut.

Aloitimme Bob Dylanista, jonka ura on yhtä pitkä kuin Juha Hurmeen elämä. Dylania on joskus pidetty jopa potentiaalisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajana. Juha Hurme oli sitä mieltä, että Dylanin tuotannon taso ei ole muuttunut, mutta me olemme.

Dylanista Hurme eteni Tuomari Nurmioon, slangiin ja murteisiin. Juha Hurme kehui Heli Laaksosta vaikkakin piti Lounais-Suomen murretta paskana. Muut käsitellyt taiteilijat olivat Kari Peitsamo ja Erik Satie. Peitsamo on tehnyt musiikkia myös ruotsiksi ja englanniksi! Ruotsinkielisestä tuotannosta otettiin esiin taideteos "Samlingspartiet luktar illa". Hurmeen mielestä älykkäät ihmiset pitävät Peitsamosta.

Oikein virkistävä ja innostava tuokio. En tehnyt muistiinpanoja, joten tärkeitä asioita saattoi unohtua. Puhuttiin myös jazzista, jonka kuunteleminen vaatii vaivannäköä, mutta lopulta palkitsee. Taide vaatii ihmiseltä ponnistelua. Tämän allekirjoitan, kun katson tuossa vieressäni koskemattomana lepäävää Volter Kilven taideteosta "Alastalon salissa".

Lopuksi Juha Hurme soitti huuliharppua ja lauloi Jaakko Juteinin sanoilla ja bluesmelodialla "Arvon mekin ansaitsemme".

Jälkeenpäin kävimme M:n kanssa teellä kirjaston kahvilassa. Totesimme, että Juha Hurme on seksikäs. Tulimme kylläkin siihen tulokseen, että tätä ajatusta ei taida kovinkaan moni nainen jakaa.