Ostin Tampereen Stockmannin kirjaosastolta seuraavan lukupiirikirjan (Oscar Wilde, Dorian Grayn muotokuva). Tavaratalo teki typerästi, kun siirsi kirjat keittiötarvikkeiden sekaan. Tulee vaikutelma marketista, eikä kirjakaupasta. Jos minulta olisi kysytty (jostain kumman syystä ei kysytty), olisin säilyttänyt Akateemisen kirjakaupan ja rakentanut sen yhteyteen kahvilan. USA:ssa on kivoja kirjakauppoja, joissa on tietysti kahvila, joissakin jopa baari. Olen nähnyt kirjakaupan yhteydessä kivan ruokaravintolankin. Kirjahyllyjen väleihin on aseteltu nojatuoleja, joihin voi istua lueskelemaan.
Myyjä kysyi Stockmannin korttia. En antanut. Miksi tavaratalo saisi kerätä tietoa siitä mitä ostan? Mies varoitti, että sitten minulle ei enää tule tavaratalon mainoksia. Aina parempi.
Lukupiirikaverini kertoi, että hänen äitinsä facebook-sivu täyttyy nikotiinikorvaushoitoon liittyvistä kaupallisista tiedoitteista. Kenenkään lukupiiriläisen sivuilla ei niitä esiinny. Keksimme ainoaksi syyksi sen, että nainen ostaa tupakka-askinsa kaupasta, jossa esitetään liikkeen etukortti.
Minusta se tuntuu epämiellyttävältä, että ostotottumuksiani seurataan. Yksin asuvalle ja autottomalle ei ole hyötyä ostosten keskittämisestä tiettyyn liikeryhmään, joka omistaa kohta kaikki ravintolat ja hotellit. Huoltoasemat se jo omistaakin. Ostosten tekeminen Lidlissä, torilla ja kauppahallissa on pieni kapina moista monopolia kohtaan.
6 kommenttia:
Ilmeisesti viittaat tällä S-kauppoihin. Minä en ole millään osannut ymmärtää, miten S-kauppaa voi pitää jonain kamalana monopolina ellei sitten pidä sen tuhansia suomalaisia omistajia jonain hirviöinä. Me vihreän kortin omistajathan sen kaupan omistamme. Säännöllisin väliajoin saisi ilmoittautua ehdokkaaksi päättämään tai saisi äänestää ehdokkaista, keitä haluaisi päättämään.
Tietysti ymmärrän, että jos kunnassa on osuuskauppaliikettä lähellä olevia tahoja valtuustossa, he lienevät antaneet vaikkapa kaavoituksessa etuja osuuskaupalle - MUTTA siinäkin tapauksessa kansa on demokraattisissa vaaleissa valtuuttanut nämä henkilöt päättämään kaavoitusasioista puolestaan. Eikä siinäkään tapauksessa osuuskauppa tahkoa rahaa jollekin yksittäiselle porholle suvulle ulkomaille, vaan jakaa vuosittain korkoa kunkin jäsenen osuuspääomalle.
Ja aika kummalliselta tuntuisi sekin, että jos kauppa (esim. osuuskauppa) havaitsee menestyvänsä, niin pitäisikö sen itse todeta, että huh, nyt myymme liian paljon muita kauppoja enemmän. Mitenkäs voisimme olla vähän huonompia?
Taidan olla esi-isieni hapattama. He vähäväkiset nimittäin olivat perustamassa paikkakuntansa osuuskauppaa, sitä yhteistä, kaikkien omaa.
Tuli ehkä liioiteltua. On minullakin se kortti. Kaikesta vaan tulee samanlaista: kaupoista, hotelleista, ravintoloista ja huoltoasemista.
Tupakat oli ostettu eräästä toisesta kaupan ryhmittymästä.
USAssa ei juuri ole kirjastoja, joten koululaisetkin tulevat tekemään tehtäviään kirjakauppoihin (tai ehkä ne käyttävät nettiä, viimeisestä usa-vierailustani on 7 v) ja etsivät lähdemateriialin kaupan hyllyistä. Se on kuulemma sallittua ja hyväksyttyä. Sen seurauksena kirjat on epäjärjestyksessä hyllyissä, ainakin siinä isossa ja kuuluisassa ketjussa, jossa kävin.
Olen käynyt monissa kirjakaupoissa Yhdysvalloissa ja kyllä noissa nojatuoleissa on istunut aikuisia. Suomalainen kirjastojärjestelmä on vertaansa vailla.
Suomalainen kirjastojärjestelmä on upea ja siihen koukuttuu. Merjalle toteaisin, että kokemukseni USAn yleisistä kunnan rahoittamista ja (yllatys !) yksityisten ylläpitämistä , mutta kaikille avoimista kirjastoista on ihan toisenlainen. Olivat kokoelmiltaan ja palveluiltaan ainakin tuolloin 30 v. sitten ihan mahtavia. Käytin noita varsin paljon asuessani siellä takametsissä, sillä tekstinjano oli kova, eikä internettiä oltu kasattu. Eikä muuten sähköpostiakaan...
Lähetä kommentti