Lehdistä saa lukea juttuja ihmisistä, jotka jättävät kaiken taakseen, myyvät omakotitalon, irtisanoutuvat hyvästä työpaikasta ja menevät Intiaan etsimään itseään. Nuo hurjat tietysti löytävätkin hakemansa. He katsovat säälivästi meitä, jotka työskentelemme kahdeksasta neljään ja työnantajan iloksi vielä hieman ylimääräistä. Irtiottajat kulkevat kiireettömästi puristamattomat pellavavaatteet meri-ilmassa liehuen ja syövät eksoottisia hedelmiä.
En ole koskaan aiemmin unelmoinut räväkästä irtisanoutumisesta tai uudesta ammatista artesaanina, torimyyjänä, elämäntapaintiaanina tai reiki-terapeuttina. Nykyään sellainenkin tulee mieleen hetkellisesti. Irtioton pitäisi tapahtua tuosta vaan. Huutaisin kaikille "Heippa!", tilaisin hissin, ottaisin polkupyörän telineestä, ajaisin rannalle ja söisin mansikkatötterön. Keskellä parasta työpäivää. Itkekää perääni senkin piiskurit! Kukaan ei todennäköisesti edes huomaisi poistumistani.
Jospa kävisin kuitenkin vaan torikahveilla. Sinne ehtii työmatkallakin.
Tänään ilma oli niin tahmeaa, että kaikki jähmettyi hetkeksi. Jos olisi taipumusta migreeniin, niin päätä olisi alkanut jomottaa. Tuntui helpottavalta kun vihdoin alkoi sataa.
Siteeraan pikkuisen pätkän Miki Liukkosen runoa:
Jos haluat suojautua koko elämäsi ajaksi
salamaniskuilta, ota kolme kiveä
ja keitä niitä kattilassa kahden tunnin ajan.
Lopuksi voitele tulikuumat kivet suksivoiteella.
1 kommentti:
Entinen työnantajani pistää hotellinsa kiinni pariks kuukaudeks ja lentää vaimonsa kans Intiaan jonnekin suunnittelemaan seuraavaa sesonkia. Kaikki käy mukavasti sieltä kaukaa; kiitos internetin.
Useat opettajat tekevät samoin. Sitä kutsutaan etäopetuksesi ja se tapahtuu netin kautta.
Nykyaikana voisi sanoa, että kaikki on mahdollista. Tuntuu jotenkin päätä huimaavalta kaikenlaiset ajatukset, miten muuten sitä voisi aikansa kuluttaa ennen kuolemaa.
//Eija
Lähetä kommentti