Ostin eilen pölynimurin, en ole tosin vielä saanut sitä. Kaupungissa ei enää myydä imureita tai ainakin valikoima on vähäinen. Imurin ostamiseen tarvittaisiin auto, jota minulla ei ole. Etsin netistä TM imuritestin ja valitsin sen perusteellla siivousvälineen ja ostin sen Anttilan nettikaupasta. Imuri on noudettavissa tavaratalosta 1-4 vuorokauden kuluttua. Haluaisin suosia kauppoja, mutta minkäs teet. Liikkeistä on kuulemma tullut paikkoja, joissa tarvittavat ostokset katsotaan ja sen jälkeen ne tilataan netistä. Haluaisin kauppojen säilyvän, sillä ne ovat osa kaupunkiympäristöä. Ilman niitä kaupunki on kuollut.
Entinen imurini toimii vielä jotenkuten, kun muistaa imuroidessa painaa jalalla imuria. Tämän tyyppinen imurointi vaatii hyvää tasapainoa. Kun imurin sammuttaa, se valittaa äänekkäästi uupumustaan.
Vaikka olen lomalla, olen laittanut herätyskellon soimaan, sillä taloni ilmanvaihtoröörejä puhdistetaan. Siinä yhteydessä käydään asunnoissa. En halua tulla yllätetyksi nukkumasta. Mitä ne ilmastointi-ihmiset silloin minusta ajattelisivat?
Alastalon salin lukeminen alkaa olla loppusuoralla . Pukkila on romaanin hauskin henkilö. Kirjan loppupuolella kerrotaan herkullisesti Krooklasta, joka on saita rahanlainaaja. Alastalon salissa kertoo lopulta vain kuudesta tunnista ja tapahtumat keskittyvät kas kummaa Alastalon saliin. Ensimmäisessä osassa on 421 pienipränttistä sivua ja toisessa osassa 405. Kirjan kohdalla voi puhua slow readingista. Alastalon salin lukemisesta on tullut osa päivän rutiineja kuin hampaiden pesemisestä. Voihan olla, että lopulta jään kaipaamaan Volter Kilven teosta.
2 kommenttia:
Meille ostettiin Dyson jokunen vuosi sitten puhtaasti perheen esteetikon silmäniloksi. Onhan se futuristisen näköinen ja imuteho on hirveä. Samoin meteli, vaatisi kuulosuojaimet. Ei ole esteetikko imuroinut, ainakaan nähteni. Eikä salaakaan, villakoirista päätellen.
Ne näyttävät hienoilta, mutta otin hiljaisen mallin.
Lähetä kommentti