Hankin toukokuussa museokortin. Se on hieno keksintö: maksamalla 54 euroa saa lampata museoissa vuoden ajan niin paljon kuin haluaa ja enemmänkin. Kortti nostaa museokäyntien määrän vaarallisen korkeaksi, ainakin alkuun. Olen käynyt tähän mennessä Tampereen taidemuseossa, Sara Hilden museossa, Kuopion taidemuseossa, Kuopion museossa ja korttelimuseossa sekä Arktikum museossa Rovaniemellä. Kaikki oivallisia museoita. Voin käydä museossa vaikka joka päivä, tosin melkein kaikki museot ovat kiinni maanantaisin.
Olen taas niin väsynyt, että maltan juuri ja juuri olla kilpailematta potilaiden kanssa uupumuksen tasosta. Kun potilas sanoo, ettei jaksa iltaisin muuta kuin maata sohvalla, tekisi mieleni sanoa "En jaksa raahautua sohvalle vaan käyn makaamaan eteisen lattialle, enkä edes viitsi riisua kenkiä ja takkia. Makaan koko illan pää kynnyksellä ja tuijotan laskupinoa."
Valokuvaaja otti minusta valokuvan. Hän sisusti työhuonetta uudestaan, asetteli eteeni laatikoston, jonka päälle oli kerätty pirtupulloja ja nimitti sitä valkoiseksi elementiksi. Toisen kuvan nainen nappasi minusta kahvihuoneessa huonekasvin edessä. Olisin oikeastaan halunnut nähdä kuvat, mutta en kehdannut pyytää, sillä teeskentelen seisovani ryhdikkäästi moisten pinnallisten seikkojen yläpuolella. Asia on tärkeä, ei ulkonäkö vaikka oikeasti se miltä kaikki näyttää ratkaisee.
6 kommenttia:
Aivan mahtava idea, mitä sanoa väsymystä valittavalle potilaalle!!
Mulla on niitä muovisia pirtupulloja ihan liikaa. Kassillisen jo lahjoitin teatterin tarpeistoon. Olivat mielissään.
"potilas sanoo, ettei jaksa iltaisin muuta kuin maata sohvalla,"
Ai. Mä oon luullut, että tuo on normimeininki. Hyvänen aika.
Sellainen voisi olla aika tuhoava kommentti henkilölle, joka oikeasti kamppailee oman jaksamisensa kanssa, fyysisen tai psyykkisen. Vaikka siinä oma komiikkansa onkin.
Muistan ikuisesti, kun olin kuvattavana yhteen aikakauslehden haastatteluun. Haastatteluun tärväytyi puoli tuntia, kuvaamiseen tunti. Kuvaaja tosin oli sen luokan ammattilainen, että hänestä tuli sittemmin näyttelyjä pitävä valokuvataiteilija. Oli muuten kotoisin Iisalmesta, senkin ehdin siinä hänen häärätessään selvittää.
En tietenkään puhu itsestäni potilaille, olisi vaan herkullista kuvitella lääkäri, joka valittaisi potilaille omia vaivojaan.
Niinkuin meidän työterveyslääkärimme. Viimeksi käydessäni kuuntelin sujuvasti masennusta, jonka aiheuttivat viisi uutta liikakiloa ja pähkinänhimo. Lopuksi sitten kirjoitettiin minulle resepti.
Lähetä kommentti