maanantai 23. marraskuuta 2015

Villiruusu

Ajoin töihin talvipyörällä. Kivaa, sillä amatöörit ovat poistuneet pyöräteiltä ja varastoineet kaksipyöräiset kulkuvälineensä autotalliin. Talvipyöräni vaatii ryhdikkään pystyn ajoasennon eikä siinä ole vaihteita.

Talvella typerät jalankulkijat kävelevät pyörätiellä ja laiskat autoilijat pysäköivät samaiselle kaistaleelle käydäkseen ärrällä. Minä tyttö puikkelehdin jalankulkijoiden ja pyörätielle parkkeerattujen autojen seassa. Olen ekologinen. Olen hyvä ihminen.

Kiukuttelin hoitajalle, etten ehdi jumppaan, joka alkaa varttia yli neljä ja se on hoitajan syy (kenenkä muun?). Ehdin kuitenkin.

Samassa jumpassa kanssani varttaan vanuttaa Villiruusu-niminen nainen. Olen yrittänyt saada selville, miltä Villiruusu näyttää, mutta en ole asiaa vielä selvittänyt. Ajatella, jos minun nimeni olisi Villiruusu. Villiruusulla on punaiset posket ja luonnonkiharat hiukset. Villiruusu tuoksuu ruusulta, ei kärsi vatsataudeista tai krapulasta.

Villiruusu jättää jälkeensä vanan ruusun terälehtiä. Villiruusu ei kiukuttele kenellekään vaan on ilo kanssaihmisilleen.

3 kommenttia:

Elina Koivunen kirjoitti...

Ihan vain muistuttelen: kyllähän sinä tallennat nämä tuokiokuvat muuallekin kuin tänne katoavaiseen verkkoon ?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

En. Nämä ovat kertakäyttökamaa.

Elina Koivunen kirjoitti...

Tarkoittaako tämä että jonkun toisen täytyy ruveta näitä täältä sinulle tallentamaan??? Nämä ovat enemmän kuin kertakäyttökamaa, ainakin iso osa. Jos et talleta, harmittelet myöhemmin ??? Mieti nyt tarkkaan ainakin :)