Makoilen hotellihuoneessani. Viereisestä huoneesta kuuluu kolinaa. Väliaikainen asumukseni on kalustettu sängyllä, kirjoituspöydällä ja nojatuolilla, joka on verhoiltu sahalaitakuvioisella kankaalla. Seinällä roikkuu vanha mustavalkoinen valokuva, jossa ihmiset ostavat kalaa veneistä. lmastointi hurisee niinkuin hotellin ilmastoinnit tapaavat hurista.
Olin kuuntelemassa oman alani luentoja. Toinen luennoitsija (mies) oli Bathin yliopistosta ja toinen (vähän edellistä vanhempi mies) Southamptonista. Molemmat puhuivat erinomaisesti ja jälkimmäinen suorastaan loistavasti. Hän oli suomalaisittain katsottuna nolon innostunut ja levitteli käsiään kuin olisi halunnut halata yleisöä.
Istuimme luentojen jälkeen illallisella. Kävelin tien ylitse hotellille. Harmitti kun lunta toivoneet britit joutuivat perienglantilaiseen tihkusateeseen. Nousin hissillä viidenteen kerrokseen. Samassa hississä matkusti sympaattisen näköinen mies, joka katsoi minua hämmentävän pitkään. Hän poistui neljännessä kerroksessa. Emme vaihtaneet sanaakaan.
Tällaisiin seikkailuihin joutuu Helsingissä.
1 kommentti:
Eivät kai englantilaisetkaan yleisesti ottaen ole runsaasti elehtiviä! On mahtavaa kuunnella asiastaan innostunutta puhujaa; parhaimmillaan omillekin poskille nousee rusotus!
Toivottavasti näet hissimiehen vielä aamiaisella! :)
Lähetä kommentti