Kun löysin ensimmäisen hylsykirjeen eteisen lattialta, muuttuivat kirjat minulle vastenmielisiksi. Odottelin samana iltana ystävää Stockmannin pieneksi kutistuneella kirjaosastolla ja katselin kirjoja kuin porttikongikuseskelijoita. Kirjojen sisältö oli mielenkiinnotonta paskaa.
Kirjavastenmielisyys oli ohimenevä ilmiö ja tänään taas luin, vaikka olisin voinut tehdä jotain hyödyllisempääkin, vaikka imuroida kissankarvoja lattioilta.
Käväisin uimahallissa. Uimahallit ovat maailman tylsimpiä paikkoja. Aina kun menet saunaan, on löylysanko tyhjä. Otat sangon ja valutat sen piripintaan lämmintä vettä. Kun tulet uituasi takaisin löylyyn, on joku laiskimus heitellyt vaivalla hakemasi vedet kiukaalle ja jättänyt tyhjän sangon lauteelle. Vesijuoksijat matelevat pareittain ja puhuvat ruoasta, siivouksesta, lapsista ja lapsenlapsista. Lapset kiukuttelevat ja kuntouimarit kroolaavat päällesi. Jotain unohtuu kotiin: shampoo, hoitoaine, puhtaat alusvaatteet, hiusharja tai kosteusvoide. Ainoa hyvä puoli on se, ettei kotona tarvitse mennä suihkuun.
3 kommenttia:
Aamukuudelta uimahalli on jees, paikalla on asianharrastajat. Illalla käyn kahden pikkutytön kanssa ja olen joutunut muutaman kerran huolehtimaan, etteivät myöhäisessä keski-iässä olevat kantasuomalaiset miehet tule porealtaassa liian lähelle tyttöjä. Se on uusi ja yllättävä asia ja puistattaa.
Minulle pitkä uintimatka on henkisen rauhoittumisen menetelmä. Varmaan verrattavissa toisten kävelystä tai juoksusta saamaan fiilikseen. Suljen mieleni ulkopuolisilta ääniltä ja keskityn vain liikkeeseen, jota vesi sopivasti vastustaa. Hienoa mielestäni! Tuon ainaisen löylyveden hakemisen tunnistan. Toinen Merja
Kyllä oli niin mainio alotus postaukselle etten vastaavanlaista muista.
Mut elvytettiin viisivuotiaana kun meinasin hukkua laiturin alle. Sen jälkeen ei veteen meno oikein kiinnostannu.
Lähetä kommentti