Nuori sukulaismies kävi syömässä. Söimme lihaa, jonka olin ahneuksissani kaupasta hankkinut, kun halvalla sain. Liha oli peräisin naudasta, joka on ihmisille ja luonnolle myrkkyä. Otin lihaa vielä töihin evääksi ja söin sitä ohuiksi siivuiksi leikattuna salaatissa töiden jälkeen. Jääkaappiin jäi vielä pieni punainen myrkyllinen möykky.
Kun olen syönyt lihan pois, voin tehdä ilmastolupauksen ja puolittaa hiilijalanjälkeni. Suomalaisen hiilijalanjälki on kaksinkertainen ruotsalaisiin verrattuna. Luin tämän netistä ja silloinhan se on totta.
Mietimme nuoren sukulaismiehen kanssa, miten hän voisi pienentää hiilijalanjälkeään ja tulimme siihen tulokseen, että ainoat keinot ovat veden ja sähkön kulutuksen sekä hengittämisen vähentäminen. J kävelee, pyöräilee ja matkustaa junalla. Hän ei varsinaisesti kuluta, hän ei juurikaan syö lihaa ja hän leipoo itse ruisleipänsä.
Vaikka en omista autoa, kasvaa hiilijalanjälkeni ikäviin mittoihin lentomatkustamisen vuoksi. Olen siitä kovin pahoillani. Vaikka ei tässä pahoittelut auta. Minun takiani lapset eivät pääse hiihtämään ja laskemaan mäkeä.
Olin jo viisitoistavuotiaana varma, että maailma pilaantuu saasteiden vuoksi. Tein asiasta esitelmänkin. Silloin tuntui kovin epätodennäköiseltä, että eläisin edes kolmekymmenvuotiaaksi.
Enää en luota yhtä vahvasti kaiken äkilliseen tuhoutumiseen. Se tapahtuu silmiemme edessä niin verkkaisesti, ettemme sitä välttämättä aina ahneuksissamme huomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti