Urani yhdistysihmisenä loppuu torstaina, jolloin erikoisalani yhdistykseen valitaan uusi varapuheenjohtaja, josta tulee myöhemmin puheenjohtaja. En rakasta valtaa, enkä varsinkaan siihen liittyvää vastuuta ja vaivannäköä. Yhdistyksen koulutuksia oli kiva suunnitella ja oli hienoa päästä valitsemaan illallisen ruokalistaa. Kaikki muu oli lopulta melko joutavaa.
Pomoni lopetti varsinaisen työnsä ja jää ansaitusti eläkkeelle. Järjestimme (tai no S järjesti) pienet juhlat, joissa pidettiin muutama puhe. Sana ahkera mainittiin hälyttävän monta kertaa.
Pomoni sai ihanat lapaset ja villasukat sekä kirjan, johon oli kerätty kuvia klinikkamme väestä. Minä ja V otimme kerran Pieksämäen aseman kupeessa selfien, jonka julkaisimme facebookissa. Irvistämme valokuvassa. Irvistyksemme oli tietysti valittu kuvakoosteeseen.
Kun ex-mieheni lähti eräästä työpaikasta (hänkin on lääkäri), hoitajat lahjoittivat hänelle valkoiset lyhyet kalsarit, johon olivat piirtäneet tussilla nimensä ja sydämen kuvia. Minusta olisi ollut kivempi, jos hän olisi saanut villasukat ja lapaset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti