Kuvataiteita, teatteria ja kaksi kissaa

Kerttu on villinä vartalovoiteiden perään. Harri piti vieraiden nilkoista (joihin se teki yllätyshyökkäyksiä) ja perunankuorista. Kun kuorin perunoita, Harri hyppäsi tiskialtaaseen ja alkoi herkutella perunankuorilla. Harri piti myös jäätelöstä ja jugurtista. Vieraat pelkäsivät Harria. Rauha hänen sielulleen.

Kerttu pitää vain kissanruoasta, vartalovoiteista ja hiuslakasta. Kun naispuoliset vieraat istuvat sohvalla, Kerttu hyppää sohvan selkänojalle ja alkaa nuolla heidän hiuksiaan. Suihkun jälkeen on mentävä kiireesti makuuhuoneeseen ja suljettava ovi, sillä Kerttu yrittää nuolla vaivalla levitetyn kosmetiikan sääristä.

Otin eilen mekon henkarista ja sitä pukiessani löysin hihasta pesupallon.

Anselm Kieferin näyttely Mäntässä oli hienompi kuin kuvista saattoi aavistaa. Taulut olivat valtavia: niissä oli käytetty lyijyä, liimaa, tuhkaa ja savea, puuta ja ties mitä, joten ne olivat massiivisia, kolmiulotteisia ja hyvin vaikuttavia.  Näyttelyssä oli esillä myös veistoksia. Teokset liittyivät kirjallisuuteen, filosofiaan ja historiaan. Tauluissa kuvautuvat usein auringonkukat (joista taiteilija tekee synkeitä versioita) ja kirjat.

Kuuntelin hetken museo-opasta, joka kertoi esilllä olevien Kieferin teosten kuuluvan saksalaisen arkkitehdin Hans Grothen kokoelmaan. Mies oli menossa ostamaan Porchea, mutta autokauppa oli kiinni ja olisi auennut vasta parin tunnin kuluttua, joten Grothe käveli läheiseen taidegalleriaan aikaa tappamaan (mitä tulee noin väkivaltainen ilmaisu?) ja osti Porche-rahoilla kaksi taulua (ne eivät olleet Kieferiä). Siitä alkoi taiteen keräily, joka jatkuu edelleen.

Minusta keskituloisten ihmistenkin kannattaisi ostaa taidetta. En ole katunut ainotakaan taulua, jonka olen hankkinut (useimmat osamaksulla). Katson mielummin taideteosta kuin valkoista seinää tai julistetta. Taidelainaamo on erinomainen tapa hankkia taideteoksia pienellä kuukausimaksulla, halvimmillaan kymmenellä eurolla kuukaudessa.

Kävimme eilen Työviksellä katsomassa näytelmän "Niin kuin taivaassa", joka perustuu suosittuun ruotsalaiseen elokuvaan vuodelta 2004. En ole nähnyt elokuvaa, mutta näytelmä on viihteellinen tarina Daniel Dareuksesta, kuuluisasta kapellimestarista, joka palaa kotipaikkakunnalle sairastettuaan sydäninfarktin. Hän haluaa vain levätä, mutta joutuu johtamaan kirkkokuoroa. Tämä johtaa moniin dramaattisiin tapahtumiin. Romantiikka ja tragediaa riittää kuin televisiosarjassa (tämä muuten sopisi hyvin sarjaksi!). Näyttelijät tekevät sen mitä pitää oikein kelvollisesti.

Olin katsomassa näytelmää lukupiiriläisten kanssa ja odotimme milloin lukupiiriläisemme V astuu loppukohtauksessa näyttämölle. Lopun kuorolaulu olikin näytelmän kohokohta. Tuli ehkä hankittua V:lle liian iso kukkalaite, mutta V kantoi sen loppukiitoksissa ylväästi.