Katsoin Areenasta "Helsinki Lit" -taltiointeja. Hassan Blasim kertoi, ettei kukaan Suomessa noteerannut häntä ennen kuin hänestä kirjoitettiin Guardianissa. Hän oli vain yksi mamu, joka puhui huonosti englantia ja vielä kehnommin suomea. Vaikka hän kirjoitti hienoja kirjoja niin vasta muualta saatu huomio teki hänestä täällä kiinnostavan, eikä häntä pidetty automaattisesti pizzanpaistajana.
Huono kielitaito tekee ihmisestä tyhmän oloisen vaikka hän olisi kotimaassaan tähtitieteen professori. Vaikka osaan englantia kohtalaisesti en osaa olla kielellä kovin nokkela tai ainakin olen liian hidas. Sillä aikaa kun olen muotoillut päässäni jonkun nokkeluuden, on keskustelu siirtynyt jo seuraavaan asiaan.
Hassan Blasim luki metrossa arabiankielistä kirjaa. Vieressä istuva vanhempi rouva kurkki mitä hän luki.
"Luetaanko sitä vasemmalta oikealle vai toisin päin?", "Onko se koraani?"
"Ei, luen Kafkaa", kirjailija vastasi.
Maailma (ja Suomi) ei näytä tänään kovinkaan hyvätä paikalta. On kuitenkin vapaapäivä ja lomaan on enää viisi työpäivää. Olen tehnyt päätöksen, että teen työni mahdollisimman hyvin, enkä murehdi turhia. Ehkä imuroin tänään, ehkä en. Rajoitan päätöksentekoni sopivan tasoisiin ongelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti