Siskon mies teki minulle keittiön pöydän. Hän kysyi pöytälevyn halkaisijaa (halusin pyöreän pöydän), jonka heitin ja luulin, että hän vasta suunnittelee kyseistä huonekalua, mutta hän olikin reippaana heti sahannut pöytälevyn. Vietin unettoman yön miettien, että tuliko pöydästä liian pieni. Pöytä ei tarvitse lihomisen tai kasvunvaraa niinkuin vaate. Ehkä se olisi voinut olla vähän isompi, mutta kaunis se on.
Tarkastan taas tänään käsikirjoitusta. Siitä etsitään enää oikeastaan kirjoitusvirheitä.
Katsoin Areenalta dokumenttisarjaa tanskalaisista naiskirjailijoista. Tanskalaisilla kirjailijoilla on ihanat kodit. Hienoja Jacobsenin tuoleja ja design-lamppuja. Hanne-Vibece Holst muokkaa ohjelmassa tekstiään kustannustoimittajansa kanssa ja naisella on oma agentti! Mielenkiintoinen sarja, vaikka kaikki muut kirjailijat olivat minulle tuntemattomia, eikä heidän teoksiaan ole suomennettu. Olisi kiva katsoa samantapaista sarjaa suomalaisista naiskirjailijoista.
Kirjailijat tapaavat ohjelmassa lukijoitaan kirjakaupoissa ja kirjamessuilla. Kun Mark Levengood signeerasi kirjojaan, sanoi eräs nainen kirjailijalle saatuaan tämän nimen kirjan etulehdelle "Laita se pakettiin".
Mietin, joudunko joskus lukemaan kirjaani julkisesti (tuskin). Mitä siitä sitten lukisin? Hui. En todellakaan tiedä.
9 kommenttia:
Itsekin vaihdoin aikoinaan talvi>kesäpeittoja mutta kun olen edelleen laiska, pidän sängyissäni vain talvipeittoja. Kesäisin kissat lämmittävät kehoani niin, ettei peittoa tarvitse lain, voi maata sen päällä ja aamulla petaaminen on helppoa, senkun häätää kissat sängystä (lähtevät kun tartun tuolilla yötään viettäneeseen päiväpeittoon) ja viskaa piväpeiton ja päivätyynyt paikoilleen.
Saisikos kuvan uudesta pöydästäsi?
Kolme vaihtoehtoa, jotka mahdollistavat designkalut. 1) Tanskalaiskirjailijat myyvät kirjojaan merkittäviä määriä, vähän kuin Sofi Oksanen Suomessa. 2) Tanskalaiskirjailijoilla on pesämunaa. Perittyä tai muulla työllä hankittua. 3) Tanskalaiskirjailijat elävät miehensä siivellä.
Joo ei niitä kirjan myyntituloilla osteta, ei ainakaan täällä.
Voin laittaa kuvan kunhan joudan. Tein vanhasta pöydästä työpöydän joten sitäkin voi käyttää jos tulee enemmän kuin kolme ruokavierasta.
Kirjoissa ehkä kaikkein ärsyttävintä on, jos henkilöiden nimet vaihtuu kesken kaiken, kirjoittajan ja kustantajan huomaamatta. Taas eilen yksi sellainen luettu. Eihän sulla?
Ana, mitäs halvalla käännettyä kioskikirjallisuutta oikein luet, kun nimet vaihtuvat kesken kaiken? ;) En muista koskaan törmänneeni moiseen.
Kyllä niitä virheitä tulee. Minäkin olen vaihtanut yhden tyypin nimen ja löysin vieläkin tekstistä sitä vanhaa nimeä. Olen nähnyt nimen hetkellisiä vaihtumisia myös.
Aamulehdessahan oli (kai eilen) kuvia joulukuulta ja heinakuulta, arvuuteltiin milloin kukin kuva oli otettu. Lampotilassakaan ei kai ollut eroa kun joku 3.5 astetta.
En mä mitään kioskikirjallisuutta lue.
Kuvittelisin mielellään, että kirjailija on niin tuttu henkilöidensä kanssa, että tietää ainakin niiden nimet. Mut ei sitten välttämättä, näköjään.
Ehkä kirjailija sitten tosiaan on muuttanut jonkin nimen kesken kaiken ja vanhoja nimiä on jäänyt kummittelemaan.
Lähetä kommentti