Addiktio

Kuninkaankatua sulostuttavilla penkeillä istuu kaupunkilaisia, joiden päätyönä on alkoholin nauttiminen. Työstä ei makseta palkkaa. Juoma ryystetään suoraan pullon suusta. Alko on kyseisen kadun varrella, joten juomavarastoa on helppo täydentää.

Kaksi miestä istui penkillä vierekkäin, eivätkä he jakaneet pulloa vaan molemmat pitivät käsissään omiaan. He olivat niin onnekkaita, että pullot olivat vielä puolillaan virkistävää juomaa. Juuri kun poljin heidän ohitseen, toinen mies sanoi hyvin kuuluvalla äänellä "kives".

Lääkärin  työ muistuttaa salapoliisin työtä. Hiljalleen oppii näkemään potilaasta melkein ensisilmäyksellä paljonko alkoholia tämä käyttää. Joskus saattaa kyllä erehtyäkin, mutta harvoin.

Meille tuleville potilaille lähetetään kyselykaavake, jossa lukee: "Käytättekö usein alkoholia?" Ei kai sitä kukaan usein käytä.

Kysyin aikoinaan kiltin näköiseltä maksasairaalta mummolta juoko hän alkoholia. "En" mummo vastasi. "Entäs olutta?". "En". Sen jälkeen luettelin kaikki mahdolliset alkoholijuomat. Kaikki tuottivat kielteisen tuloksen. Osastoa kanssani kiertänyt apulaislääkäri kysyi vielä "Juotteko kotiviiniä?". "Kyllähän minä sitä juon!", mummo hihkaisi.

Eräs viisikymppinen miespuolinen ystäväni on alkanut käyttää sähkötupakkaa. Hän ei ole koskaan polttanut tupakkaa. Täytyy sanoa, että hieman hämmästelin, kun hän imi varsin tyylikkään näköistä pötkelöä.  Olisin saanut maistaa vaan kun en uskaltanut. Olisi ikävä addiktoitua tässä iässä sähkötupakkaan kun on aikoinaan tupakasta päässyt eroon.