keskiviikko 6. heinäkuuta 2016
Oivallinen salaattikastike
Vastaanotollani kävi nainen, joka kuljetti mukanaan aviomiestä. He kertoivat olleensa viisikymmentä vuotta naimisissa. Aviopari katsoi toisiaan lämmöllä, he antoivat toisilleen tilaa, koskettelivat ja kehuivat toisiaan. Tuollainen avioliitto on kummallinen luonnonoikku.
Nainen toi minulle edellisellä kerralla salaattikastiketta ja kysyi nyt oliko kastike syömäkelpoista. Oli. Sairauskertomusjärjestelmässä ei ole paikkaa, johon voisi merkitä kastikelahjat (tämä oli ensimmäinen), joten en tajunnut kehua spontaanisti. Olin siis unohtanut koko kastikkeen. Voisikohan tekstiin sanella: potilas tuo 250 ml maukasta itse valmistamaansa salaattikastiketta. Hän lupasi tuoda sitä seuraavallakin kerralla. Pitää seurata kauanko pullollinen kastiketta riittää ja sopia kontrollit sen mukaisesti.
Teen lähtöä kulttuuririentoihin, joten palaan huomenna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
En ymmärrä tuollaista, että joka paikkaan pitää ängetä yhdessä. Uskon jopa siihen, että oikea läheisyys vaatii erillisyyttä. Creepyä kietoutua toisiinsa, missä kummankin persoonallisuuden rajat? Tuollaiselle parille tekisi hyvää viettää viikko erillään ja tutustua itseensä yksilönä. Ärsyttävää kiitosten kalastelua se salaatinkastikkeesta mainitseminen; miten päin olisi rouva mahtanut olla, jos olisit sanonut, että et oikein pitänyt siitä?
Nimimerkillä liian kauan yksin
Nainen on aiemmin aina käynyt yksin, ehkä hän halusi näyttää, millainen olen. Järkevää kysyä oliko kastike hyvää, ettei sitä tuo turhaan.
Joo. Pahalla tuulella heti aamusta. Minä siis.
Saa niitä salaatinkastikkeita kaupastakin. Ystävälliset eleet ja tuttavallisuus ovat kyllä kivoja juttuja sinänsä. Tuli mieleen, että voikohan sinun ammatissasi tuttavallisuus kääntyä joskus itseään vastaan. Siis että kun potilas - vai asiakkaistako nykyään puhutaan - tyrkyttää itseään salaatinkastikkeilla tms. ja hakee siten hyvin epämuodollista kontaktia (missä ei varmaan sinänsä ole ongelmaa). Epämääräistä mietiskelyä enkä odota sinulta vastausta, voit toki, jos haluat!
Teitty etäisyys on varmasti hyvä asia. Minulle ei juuri koskaan tuoda mitään. Tämä nainen oli viemässä kastiketta ystävälleen lääkärireissun jälkeen. Ystävä ilmoittikin ettei pääse, joten hän tarjosi sitä minulle.
Oli muuten jotenkin hupaisaa, kun kävin yhtenä päivänä lääkärissä ja nuori mieslääkäri - alle kolmekymppinen varmaan - teititteli ja sinutteli sikinsokin! Ilmassa oli ehkä hitunen flirttiä (tai sitten se oli vain minun korvieni välissä), mutta joka tapauksessa poistuin hyvillä mielin!
Lähetä kommentti