Käväisin Tammelantorilla aamukahvilla. Varpuset hypähtelivät viattoman näköisenä ympärilläni, mutta ne kyttäsivät aamiasleipääni. Ne roistot liikkuvat kahden varpusen liigoissa.
Katoksen alla istui muutama maksava asiakaskin. Torikahvilassa on kiva kuunnella kun asiakkaat ja myyjät puhuvat tamperetta.
Ostaisin mieluiten kaiken ruokatavaran torilta ja kauppahallista. Marketissa harhaileminen nostaa tuskanhien pintaan.
Pesin eilen hiukseni jollain turkoosilla nesteellä, jonka ostin Sokkarilta shampoona. Tuote ei vaahdonnut lainkaan, vaikka pursotin sitä päähäni kaksinkertaisen annoksen. Ilman laseja en nähnyt muovipullon kyljen tekstiä. Myöhemmin laseilla aseistettuna luin pullosta sanan conditioner. Miksei tuotteeseen voi kirjoittaa riittävän suurella fontilla, mitä se sisältää?
Kun ihmiset saivat tietää, että harrastan kirjoittamista, he alkoivat kysellä viekkaasti hymyillen "Milloin julkaiset romaanin?" Nyt vuorostaan kysytään "Joko olet aloittanut seuraavan romaanin kirjoittamisen?"
Siunattu vesisade. Ei tarvitse lähteä mihinkään vaan voi vetää torkkupeiton leukaan saakka ja kuunnella sadetta.
4 kommenttia:
Oikea asenne!
Kunpa ihmiset antaisivat itselleen aikaa olla jouten.
Torkkupeiton alla, sateessa. Ihan parasta. Vielä kun ei tarvitsisi köllötellä yksin.
Voi kun olisi mukavaa joskus myös juoda aamukahvit Tammelan torilla, mutta en vaan saa lähdetyksi täältä naapurikaupungista.
Marketit eivät ole minunkaan paikkoja.
Mukavaa viikonloppua!
Olen kuullut tarinan armeijanuorukaisesta, joka oli käyttänyt intissä ollessaan aika monta viikkoa kasvojen puhdistusainetta kosteusvoiteena. Sitten joku oli kai valaissut häntä. Vaikka mistäpä sitä tietää, jos oli sekin purtilo toiminut hyvin kosteuden tuojana.
Lähetä kommentti