Meille maatiedossa heikkolahjaisille on hyvä muistisääntö: Tampereen keskustan molemmin puolin lainehtivat järvet ja se vesi, jonka rannalla seisoo Näsinneula on Näsijärvi ja toista järveä kutsutaan Pyhäjärveksi. Tyhmäkin tajuaa, että Näsijärven nimi on tullut Näsinneulasta, mutta mistä nimi Pyhäjärvi on peräisin, sitä en tiedä.
Tampereen kaupunki jakaa karttaa, johon on merkitty Pyhäjärven maisemareitti. Olen haaveillut jonkin aikaa tuosta 30 kilometrin pyöräretkestä ja toteutin sen tänään. Päädyin ihan fiilispohjalla kiertämään reitin vastapäivään.
Välillä haalistuneet siniset merkit katosivat, joten tarkkana sai olla. Olinkin ihmetellyt lyhtypylväisiin liimattuja sinisiä tarroja, joissa lukee valkoisin kirjaimin PYHÄ. Kyse ei ole pyhiinvaellusreitistä.
Pyynikin, Tahmelan ja Hatanpään seudut ovat kovin tuttuja. Hyhkyssä jouduin vähän etsimään oikeaa reittiä, Rahola ja Villilä olivat tuntemattomia seutuja, mutta näkemisen arvoisia. Rajasalmen sillan loppupäästä löytyi kahvila, jossa söin maukasta kalakeittoa. Kun lähdin jatkamaan matkaani, jäivät kahvilan tädit tupakalle tönön taakse. Loukonlahteen oli rakennettu hienoja taloja vai oliko se paikka Pere.
Hatanpäällä nautin kahvin, jäätelön ja Ilta-Sanomat kaatosateelta suojassa. Kyllästyneen näköinen pariskunta istui samaan pöytään. Mies tunki jäätelöpaperinsa puolillaan olevaan kahvimukiini. No ei se ihan puolillaan ollut, mutta melkein. "Tänään ei pitänyt sataa. Kaikki menee pieleen", mies sanoi. Sanoi se vielä anteeksikin, mutta jotenkin sillä tavalla, että ymmärsin oikean syyllisen löytyvän jostain ilmatieteen laitokselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti